Moárssi fauru.

Paittus päivvi kieurrat (karrasit) jaurrai, orri jaurrai,
Jụös kilossa kierragī kōrnušim,
Ja tieđāšim raon oainam jäurri,
Man taṅas loamist lǟ, son lǟ (laǯǯa).
Kaik (puok) tait muorait čuoppašim,
Mak tappi säddik ođđasist
Ja pụök tait oussīt kārsašim,
Mak kuodde roamaid pōrid ronaid,
Kuliked palvvaid —
Mak kulkī vuösta jäurri, Orri jäurri.
Juös mon tokkū kirtāšim vuoračas soajain (soajaisist, iness.),
Ī must läk soadja, čoađkī soadja, tokkū kirtāšim,
Ī(ge) läk juölggi, čuādńag juölggi, īge läk čiuvssa,
Faurus čiuvssa (nom. čiksa), maina — nuorbašim.
Källi jo läk kukka vuördamaš (vuördam),
Morratabbuit päividad, lidnisabbuid,
Tat čalbmi lǟ liäggas, čāppa vaimudad (vaibmut).
Juös kukkas — pātarivčik,
Tannaken (? almaken) farga jūvsašim,
Mī matta lät karrasabbu (-subbu).
Nu lä pātta, suodiia pātta ja ruövdi —
Kǟk — karrasiste?
Ja keässa mīn, oivīteme,
Podnja puok jurdakīteme.
Pardnī miella piägga miella.
Nuora jurta kukkis jurta.
Juös tait puokkait läm kuldalam,
Luöitam rađi, vǟrri rađi
Outa (Utsjoki; okta) lē miella audas valdaman,
Nu tē tieđam puöribun oudastam mon kaunam.

Morsiamen kauneus.

Paista, päivä, kiikkahasti Orrijärven yli!
Kuusten latvoihin mä kiipuaisin.
Jos vain Orrijärven näkisin ja hänen
Käyskelevän pitkin kanervikkoa.
Kaikki oksat poijes otteleisin.
Kaikki nuoret vasta vesovaiset,
Kaikki vanhat pois mä leikkeleisin.
Joissa puhkee vihertävät urvut.
Kulkua mä pilven (seuroaisin),
Kohti Orrijärveä mi kiitää.
Varislinnun siivet jos vain oisi.
Puuttuu siivet, sorsan siivet, sinne lentääkseni,
Jalat myöskin, hanhen jalat, ihanaiset,
Joilla hiljaan luokses asteleisin.
Viikon kyllä olet vartoellut.
Päivää monta, ihaninta päivääs,
Silmäs ovat arnmaat, sydämmesi hellä.
Vaikka kauaks mua pakeneisit.
Sinut nopsaan sentään saavuttaisin.
Vahvemmatpa mitkä olla voisi
Kuni viritetyt jänteet, rautakahleet.
Jotka kiinteästi (yhteen liittää)?
Niinpä päitämmekin kietoo (lempi).
Yhteen liittää kaikki aatoksemme.
Pojan mieli vain on tuulen mieli,
Mont' on nuorukaisen ajatusta.
Niitä kaikkia jos kuulteleisin,
Eksyisinpä polultani poies.
Päätöksen mä tein, kun sitä seuraan.
Tiedän parhain tiellä pysyväni.

6.

Kulnasatz.

Kulnasatz niraosam æugaos joao audas jordec skaode
Nurte vvaota vvaolges skaode
Abeide kockit laidi ede
Fauruoghaoidhe sadiede
Ælluo momiaiat kuckan kaigevvarri.
Patzao buaorest kællueiaur tuuni
Maode paoti millasan
Kaiga vvaonaide vvaiedin
Aogo niraome buaorebæst
Nute aotzaon sargabæst
Taide sun monia lii aigaomass
Saraogaoin vvaolgatamass
Ios iuao sarga aoinasim
Kiuresam katzesim
Kulnaasatz nirasam
Katze aoinakaos tun su salm.

Schefferin Lapponia, sivu 282, missä myöskin on seuraava latinalainen käännös; vrt. Herderin "Stimmen der völker," s. 109. Tämä on Franzen'in tekemän tunnetun laulun: "Spring min snälla ren" alkuperä.

Kulnasatz, rangifer meus parvus, properandum nobis iterque porro faciendum, loca uliginosa vasta sunt, et cantiones nos deficiunt. Ne tamen tædiosus mihi palus kaige es, tibi palus kailvva dico vale. Multæ cogitationes animum meum subeunt, dum per paludem kaige vehor. Rangifer meus simus agiles levesque, sic citius absolvemus laborem, eoque veniemus, quo destinamus, ubi videbo amicam meam ambulantem. Kulnasatz rangifer meus prospice ac vide, utrum non cernas eam se lavantem.

Porolle.