Uijā, jaijā, jaijā,
Tän mu šūgen gālimen (? gālim)
Bīra vúomem vārem
Sohka juölgakī koika.
Kuöktem aučam galke vāӡačit,
Kuoktem cācem galka kāli',
Ēčen guit mu šūga dudńe cuöpcat,
Datne neita uššat,
Mon läm dat aine Marien pardne.
Röute rauǯen sōlim galka juöhti,
Kosse galk neite tatne tām čiddetit.
Kosijan luku.
Ah!
Kauas mieleni mateli
Vaarain taaksi, vuomain taaksi,
Luoksi ventovierahien,
Sukka-jalkojen jalojen.
Kaksi laaksoa täytyy vaeltaa,
Kaksi vettä täytyy kaalata,
Vaan kuitenkin, tyttö kulta,
Usko, impeni ihana,
Sinuhun sydämmykseni
Ihastui iki-ajaksi,
(Muist.)
1. tahi kuökten aučan cāce tavallisesti čāce
2. Oikeastaan: sukilla peitettyjen jalkojen, sentähden vierasta, koskei Lapin tytöillä ole mitään sukkia.
Maariaisen aino poika
Sun on sulhosi omasi
Lävistäiskö keihon kärki
Rintoas rauta terävä,
Silloin oikein oivaltaisit
Sydämmeni kivut suuret,
Mielituskani tukalat.
11.
Šūge kuötteja.
Mājem mun (mon) šūge nuppem (läm) kuöttetem
Neiti olkē-virtī nalne,
Ēčen neite tān mu šūgem oissu tuóstai (tuostut)
Tūle ja tūle jerkelījen, (Oder jorgolījam)
Šūgama postelem postīte.
Taite jīčene čuoču (?) ālit
Šärtta-tuorgite (oder tuorgait).
Ihke dille datne neite
Kikńel čalmen čuoratatte (čúorutasta),
Ēčen dillegen mu oššalušše copcīte.