Kaipauksen kantaja.
Pitkät matkat kaipausta
Vierasta ma kanniskelin
Tyttösien hartioille (s.o. rakastin loitolta muita tyttöjä),
Oma impiseni vainen
Minun lempeni käsittää.
Silloin tällöin, toisiltansa,
Kääntyi lempeni takaisin.
Hänpä oman karjaseni
Vesakoita kaipailevi.
Vaikka tyttö ken tahansa
Itkusilmin harmentuisi,
Sen sentään muistan aina.
(Muist.)
1. Fjellner selittää ihke — suoni, ehkä, vaikka; ruots. lap. kirjakielen ihke, ikke, ikkenes, quisquis, quicunque äännetään pohjoisissa murteissa ihkenes.
12.
Vārin.
Gobbiče biäggạ galga dudńen
Daine lūdies beäggin šadde?
Dihte orjela souđeđe biäggạ,
Vuój dai duötteri nuörtte biäggạ?
Vuorilla.
Kumpiko tuuli, kultaseni,
Mielellesi mieluisampi,
Suloisampi, suotuisampi?
Suviko suojainen, sumuinen,
Vaiko tuuli tuntureilta,
Vilpas pohjoinen vireä?
Tämän lyhykäisen laulun pani Fjellner nuoruudessaan paperille; se on pehmoisempaa Herjedal'in murretta.