Valitusvirsi.
Wilhelminan Lapista.
Ikävöiden itken porolehmiäni tuntureilla,
Turhaan korvani kuultelee heitä tässä kolkossa kodassa.
Ei ole enää suotu mulle juoskennella
Kukkuista ylös, toista kukkuista alas,
Eikä nähdä valkopilkkuisia poroparviani.
Kuinka täällä viihtyisin, kuin menestyisin,
Kun en enää poro-laumaani saa lypsää,
Täytyy huiskuhäntäisien lehmäin maidot juoda?
Ah, jos niin on luotu, täytyy tyytyäni,
Olla hyppimättä vaaroillani, vuorillani, poro-parven kanssa.
18.
Samin jelem.
Mon samen vaivan ja vandertekes ålmah
Tan ädnam vaives kaidnoi nal,
Jukko kalkam vandertit kaik ädnamen pir,
Ja nau kalka mo aike låptet.