Lappalaisen elämä.
Ma lappalainen vaivainen, ma vaeltaja mies,
Tämän maan tukalaisella tiellä.
Mun vaellella täytyy, mun täytyy kulkea
Halki maailman, näin aikani kuluu.
19.
Wedde-Karin wuolle.
Surgosn' le mo vaimo, ja lenlak le mo vaimo
Jukko erit valdain, mo jasketis vuoreb.
Albmai mon vainotab, kusne monno kalkin kaudnotet,
Ikka värald mo kaudnasje, surgokes ja vaivems.
Neitab mon valjib, mab man kerast udneb,
Sodn mo vaimob adna, man kukkeb leb mon.
Man kukke le varre pakkas, ja häggasne le,
Tie mo vaimo
puolla, surgosne mangemus aiken.
Läddats laulot avosne so para-peleb;
Vall' kåsse luode erit valda so lakkamusen vänab,
Tie so vaimo puolla, surgosne ja vaivesne.
Akt kareb keresvuotest, tievas mon tunji vaddai
Ikka aike ja värald tab leikem le
Tat kalkah aremust kaik ädnamen mete, dauk mangemus
nåres to kätai sis.
Falskes vänah leh mådde, kutteh leh monnon vänakvuoten jallo
Tah lijen tall monnon pajelen vidnam
Ja nau monnon keresvuoten låptam.
Laulu Wedde-kari'sta.