(Rukkais-laulu).
Murheinen on sydämmeni, raskas on mun sydämmeni,
Rakkaani kun multa temmattihin.
Taivaasen nyt toivon, jossa tavattaisiin taasen,
Vaikka maailmassa olen murheinen ja kurja.
Neidon valitsin, mä häntä lemmin,
Sydäntäni hän valtaa koko elinaikani.
Niin kauan kuin lämmin vereni ja elämäni kestää,
Sydäntäni polttaa murhe viime hetkeen saakka.
Iloisena lintu puolisoaan ylistää,
Vaan kun luoti hänen ystävänsä syöstää,
Silloin murhe, kaiho sydäntänsä polttaa.
Maljan täynnä lempeä mä sulle annoin,
Mutta maailma ja aika kaatoivat sen tyhjäksi.
Nyt se vuotaa pitkin maata ympäri,
Viimein kai se joutuu käsiisi.
Mont' on petollista ystävätä, he
Murtumahan saivat ystävyytemme.
Meidän kummankin he voittivat,
Saivat lemmen meiltä sorretuksi.
(Muist.)
Ruotsin niinkuin saksankin kielessä käytetään lausepartta: antaa jollekin kori (= antaa jollekin rukkaset), joka lauseparsi myöskin on joutunut lapin kieleen; wedde kare on juurista tehty kori.
20.
Biren wuolle.