Kosija, taijoten antimia:
Suostutko, suloinen tyttö,
Armas, lemmen alkeheksi?
Otatko lahjan omaksi?
Myöntyivät jo vanhempamme.
Tyttö:
Terve, poikanen, tuloas,
Jos on suotu, jos on luotu
Minun teitäsi mitellä,
Kaita poro-karjojasi.
Kosija:
Lahjani ota omakses,
Liiton merkiksi lujaksi,
Jos on luotu, jos on suotu,
Että yhtehen yhymme.
Tyttö:
Jos ei yhtehen yhytä,
Sitten sormilla samoilla
Lahjat taas ota takaisin.
Kosija:
Kuinka kauan kestänevi
Meillä mielu lempi-aika?
Arveles, ajatteleppa,
Tuletko, tyttö, avuksi
Mulle karjan kaitsijaksi,
Poro-parven paimeneksi!
Tyttö (ympärille seisoville):
Teille kannan kiitokseni,
Suku sulhoni, sulimmat,
Kannan vielä silloin kerran
Kun on häitä vietettävä.
22.
Tuonen touhki.
Šu Niilonpojan, erään vanhan Sorselen lappalaisen, kertomuksen mukaan.