Kaskias raukan laulu.
Torajas suuri noita,
Torajas se kuuluisa noita.
Joka vei viljan (metsän- ja veden-annin) pois meidän maasta
Ja saatti meille nälkää suuhun,
Ett'ei meillä ole ruokaa.
Eikä mitään viljaa (metsän- ja veden-antia).
Hän vei kaikki meidän viljamme
Ja saatti Kittilin maahan,¹ ¹Seutu pohjaisessa Suomessa.
Kittiliin meidän viljamme kaikki.
Emmekä saa kaloja vesistä, 10
Emmekä peuroja metsistä,
Emmekä mitään viljaa:
Tyhjät ovat tunturit,
Tyhjät ovat metsät,
Tyhjät ovat vedet.
Huono mies saatti
Meidän suuhumme nälkää,
Ja oli niin paha mies,
Että saatti kaiken viljan
Meidän maastamme poijes. 20
Eikös ole se mies syntynyt,
Syntynyt vielä maan päälle,
Joka tuopi takaisin
Viljan meidän maahan?
Jopa se tuopi,
Jumala taas viljan tuopi takaisin
Sekä vesiin että maahan (metsiin);
Kiitos olkoon maan haltialle,
Kiitos maan kasvattajalle (luojalle)
Ja haltialle kiitos olkoon 30
Monta tuhatta kertaa.
Kun Jumala on armon tehnyt,
Että toi jälleen viljaa takaisin.
Kunnia ja kaunis kiitos olkoon
Sinulle, kaunis Jumala,
Joka veteen ja maahan
Toit viljaa jälleen takaisin.
Vaikka paha mies
Vei kyllä viljan,
Niin kaunis Jumala 40
Toi jälleen takaisin.
Hyvälle Jumalalle olkoon kiitos,
Moneen tuhanteen kertaan,
Joka minun viljani toi.
Paha mies sen teki,
Joka vesistä sekä maasta
Viljan vei poijes.
Torajas se paha kelvotoin mies,
Joka viljan meidän maastamme vei
Ja nälkää meille toi, 50
Torajas se kuuluisa mies,
Hän saatti meille nälkää,
Hän löi minut kuoliaaksi,
Toivoi mua kuolleheksi.
Vaan enpä minä sittenkään kuollut,
Mutta minä elän sittenkin (vieläkin),
En minä kuollut,
Minä elossa olen sittenkin (kumminkin),
Jumalassa minä vieläkin elän.
Jumalassa on minun elämäni, 60
Jumalassa minä asun,
Vaikka toivoi se paha mies,
Että minä kuollut olisin;
Minut otti ja nakkasi veteen,
Heitti minut jokeen.
Hauki sitten minun otti
Ja hauki minun nieli,
Vaan minä olin maksan alla.
Hauki otti suojelukseensa
Ja pani minun maksansa alle, 70
Jossa minä asuin vuoden umpeen.
Mutta sitten pani
Tuo paha mies verkkonsa veteen,
Ja hän otti minun ylös,
Ja niin pääsin asumaan huoneessa,
Ja elin kolme vuotta huoneessa.
Sitten menin ?
Sain ? siellä.
Sittenkuin ? tulin kotiin,
Niin löi tuo paha mies minun kuoliaaksi. 80
Sitten teki minulle ruumiin-arkun
Ja pani minut arkkuun,
Jossa minä sitten olin
Arkussa kolme vuotta.
Ja sitten lähti (rupesi)
Kirkkomaahan minut viemään,
Ja kaikki he tulivat.
Pappi myös siinä oli.
Niin sanoin; älkäät minua ruvetko viemään,
En minä vielä ole kuollut, 90
Vaikka kuolemaa on minulle toivotettu.
Niin kaikki ihmiset sanoivat,
Ja pappi myöskin sanoi:
Miksi elävä ihminen
Arkkuun on pantu?
Minä sanoin; en ole kuollut,
Vaikka mua on toivottu kuolleeksi.
Paha mies iloitsi,
Että olin kuollehena;
Mutta vaikka hän toivoi, 100
Että minä olisin kuollut,
Minä en ollut kuollut,
Mutta minä elän vielä sittenkin,
Vielä sittenkin, vielä sittenkin.
Ah, jospa poikani tänne tulisi,
Minä en voi täällä olla!
Niin poika kohta tuli
Ja lensi niinkuin metso.
Toiset (muut) olisivat tulleet
Ja keittäneet pojan metsona, 110
Mutta poika sanoi:
Jos minut olisi keitetty?
(Niin) minä en olisi kuollut.
Ja mies (isä) suuttui kovin
Ja poika muuttui toiseks' ihmiseksi.
Mies (isä) sanoi:
Poikani, minkätähden tulet
Tässä muodossa minun tyköni?
Poika sanoi:
Jos sinä vihaat (minua). 120
Jos minä olen sinua suututtanut.
Niin minä lähden
Jälleen lentämään tieheni.
Poika lähti lentäoiääu tiehensä,
Niin mies (isä) sotkan hahmossa
Lensi pojan perään,
Ja toi poikansa takaisin,
Ja niin he molemmat istuivat maahan.
Isä:
Älä tule linnun hahmossa minun eteeni. 130
Poika;
En minä, isäni, tiennyt sitä,
Että olisit minun keittänyt.
Ja kun he näin puhuivat,
Niin suuttuivat he toisillensa,
Ja syntyi riita.
Ja kun he tappelivat keskenänsä,
(Niin) poika istui puun oksalle.
Ja niin hän sanoi siellä:
Joko sinä, isäni, minulle olet vihastunut? 140
Kun sinä olet minulle niin kovin vihastunut.
Niin en minä enään tule sinun luoksesi.
En tule enään sinun luoksesi.
Isä:
Mikäs täyttää sinun siasi.
Poikani kun lähdet?
Poika:
Täyttäköön kuka tahansa.
En minä enään tule,
En koskaan. 150
En taivaan alla
Minä enään tule sinun luoksesi.
Niin se kuulnisa Noidan poika,
Kun lensi, niin lähti;
Niin isä jäi yksin.
Niin mies (isä) suuttui toiselle miehelle.
Ja paha mies
Saatti viljat (metsän- ja veden-annit) kaikki sinne:
Emmekä me saa kaloja vesistä,
Emmekä peuroja metsistä, 160
Emmekä minkäänlaista otusta.