Seuraava laulu, josta vaan otan otteita, koska sen 160 säkeessä ei ole mitään erittäin merkillistä, tarkoittaa Fellmanin tuuman mukaan taistelua uudis-asukasten, jotka tahtoivat anastaa maalohkoa, ja vanhan omistajan, noidan, välillä. Pakanalliset käsitteet ovat kuten edellisessä laulussa vielä kokonaan vallalla. Jokaisella todellisella noidalla täytyy ainakin olla se voima, että voi muuttautua eläinhaamuun.
30.
Suola.
Ibmilam lǟ tāl vāӡšǟmin.
Mon läm valldam ǟdnam šattuit
Rǟsit, mūrjit, čoággam läm,
Muorait keđkīl adnam läm;
Im läk valldam orruōmīt,
Ǟdnam šattuit ain läm valldam.
Olmus vāӡi mu lusa,
Cēlki mu suolan lǟmin.
Noaiddi.
Ik ton touta ǟdnam lǟgi,
Ikkos tieđi mu lǟmin.
Kǟča šattuit ja vạltti vāra,
Vuätti muorain mǟrkait,
Rǟsit maita kǟča nubpi lākkai.
Suola.
Kīppes läk ton olmai,
Lǟkko don olmai olmuš?
Tego läk ton Ibmil,
Toṅko läk rǟsi takkam,
Toṅko läk maita muorait takkam?
Ikkos läk ton ädnam kudna.
Tiurrin jotlak nutko moṅge
Rǟsik ại läk tu,
Muorak, käđkik maita ại läk mīn,
Isil läge ominaf .
Puärri lä maita mī puärri la,
Moṅge tieđam maita lǟmin tuge,
Čạppis noaiti, ǟdnam alt.
Oru toṅge sajistat
Ani rǟsītat, mait ton šaddatäčak.
Noaiddi.
Suola, noaiddi rosatǟba,
Maṅgimusta mātkuštǟba,
Jogait, jäurrīt jottalǟba,
Muorait, keđkīt koučatǟba.
Poárrasīn lǟ juigujuvvum
Moaiti fidnu (noiduđak) abmasīta.
Aiggi poatta, ạiggi manna,
Noaitik läk kivssīđạdjik,
Kāstatis rīkait kāttastallik,
Fastis mǟnniđǟsikuin vaibatạddik,
Aikilạssi orruk javutaga;
Jiednađalla maita jenadam ạiki.
Läge, läge toṅke lagapustat.
Tokku manna toppipoatta
Ī noaiddi puvti maidin (maidigen) takkat
Póagustuvvu faṅgavuođa tilist
Suormak orruk ńualgga roakkutkätta. —
Läge, läge isit ton,
Suola, läk ton herran pǟssam
Tai mūrjī, kēđkī, rǟsī ala;
Ani, ani jiečat ēriti;
Kost ton poadak, toppi (tokku) manak.
Läm, läm mon tū pạdjeli
Manam, manam, vāltam, pijam,
Suppim ja taučastam ta ēriti.