Varas huutaa pilkaten hänelle: nyt ottakoon hän ruo- hon, puut ja tähdet haltuunsa, koska hän on sanonut olevansa omistaja; mutta varas vastaa:
Ole, ole isäntänä sinä,
Waras, olet sinä herraksi pääsnyt
Näitten puitten, kivien, ruohojen yli;
Pysy, pysy itse poissa!
Mistä sinä tulet, sinne sinä menet.
— — — —— — — — — — — — —
Olen, olen minä sinun ylitses (korkiampi),
Menen, menen, otan, panen,
Heitän ja puristan (nutistan) sinut poijes.
Waras.
Sitten sinä loput (raukeat) turhaan.
Noita parka.
31.
Noaidi kovdas.
Täin leǯǯik šuongatam,
Ko kottīt júovsatam läk,
Toluš vuorrasak,
Ādjak omikasak.
Tē kukkin kottīt sī
Tām kaisai keäsūtäddji
Ja pōtti čǟskukak.
Vei spirtta čāppukak.
Tas leǯǯik ruoukatain
Ja kottīt kiđđutam,
Olbmak mielknstallam.
Pissū jedne paulckain.
Tast pǟčči stnoraklt
Ja ronuit puoitaklt,
Tast puitīd vušši nai
Ja mārfit täkki mait.
Noitarumpu.
Tätä lienevät soittaneet,
Kuin peuroja juoksuttivat,
Entiset urohot.
Äijä vainajat.
Kaukaa he peuroja
Tänne kukkulalle vedättivät,
Ja tuli valkosia,
Tuli piki-mustiakin.
Tässä lienevät ammuneet.
Peurat purskunehet.
Miehet kumartuneet.
Pyssyn ääni paukkunut.
Tässä ampuivat he suuret
Naaras-peurat lihavat,
Tässä läskiä keittivät
Ja makkaroitakin tekivät.
Viiteselitykset: