— Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa?
— Mitä hyvää entisen muistelossa?
— Sinä lausuit nimeni punastuen!
Mun vieläkin unessa näätkö? — En.
— Ah aikaa ihanaa, onnellista,
kun yhtyi huulemme! — Mahdollista.
— Oli seesteinen taivas ja toivova syön.
— On toivo jo sammunut helmaan yön!
He kulkevat vanhan puiston teitä
ja yö vain on kuunnellut heitä.
SPLEEN
Paul Verlaine
Niin hehkuen ruusut palaa
ja muratti on tumma kuin yö.
Suru vanha mun valtaa salaa
ja sydän kaivaten lyö.
Oli liian kirkasta silloin
yli maan, meren aaltoilun.