Vesilähteeksi vaihtui ja kukkivaksi puuksi;
sama aina, jos näit sinä muotojen taaksi.
Sido häntä ei yksityinen hahmo, ei muoto,
kun kaikkeus hän on, hälle mikään ei outo.
Hautakammio.
(Koottujen teosten valmistuessa).
Mausoleum on valmis,
joka paasi pantu,
hakattu, tilkitty
huolellisesti.
Se on suuri, se on laaja; oven eessä
kaks sfinksiä vahtina seisoo.
Jos ovat sen suhteet
selvät ja hyvät,
jos viiva viivaan sattuu —
ei säästetty työtä.
Kaikk' on harkittu, punnittu parhain,
kukin kohta laatunsa jälkeen.
Öin aavisteltu,
suunniteltu päivin,
hiljaisuudessa
vitkaan viimeistelty
on työni. Se suorana nousee
kuin itse pyhän omantunnon aate.
Ja rakkaudella
joka koriste tehtiin,
lie hakattu kiveen
tai poltettu saveen,
se on sydämenlämmöllä luotu,
koko sieluni siihen ma panin.
En usko, että työ,
minun elontyöni, pysyy.
Se on merkitty, tiedän,
se katoo, kaatuu.
Töiden kuolemattomien tekoon
en ollut minä mies kykenevä.
On maine kuin meri:
se nousee ja vaipuu;
mun työni murenee,
sen kuolema vihkii,
mut paasista rakennuspaikan
sadat majat ynnä kodit kohoavat.