Surma hiihti suota myöten,
Tauti talvitietä myöten.
Noin puhuvi suuri Surma
jne
"Kenenkä tapan talosta — 40
Tapanko tytön talosta?"
"Jos tapan tytön talosta,
Häviävi hääveroni,
Wähenevi kihlavärkit,
Jääpi sulhoset surulle. 45
Poikaset pahoilla mielin;
En tapa tyttöä talosta."
Surma hiihti suota myöten,
Tauti talvitietä myöten.
Noin puhuvi suuri Surma 50
jne.
"Kenenkä tapan talosta
Tapanko talosta minnän?
Jos tapan talosta minnän,
Saapi mies on toisen naisen;
Saapi naisen naimisella, 55
Ehk' ei lapselle emoa."
Toisintoja. v. 4—6. Ajatteli aika Tauti, Talon keskitanterella. v. 7—9. kenen tappanen t. T. talosta vaarin? J. t. talosta vaarin. v. 8—9. T. talon isännän? Tappaisin t. i. v. 10—11. Taitaisi talo hävitä, Pian mennä pieni maani v. 19—20. T. talosta muorin? J. t. t. m. T. talon emännän? J. t. t. e. Tappanen talosta vaimon? J. t. t. v. 21—22, L. lehmilykky, Maitomaljaset k. Katoneeko suuri karja, Levinneekö lehmiläavä. v. 23. Pienenevi piimäamme. v. 33—34. Hävinneekö h. Katonevi kaskikirves. v. 34. Jyväpurno puonneeki. v. 41-42, T. talosta neien? J. t. talosta neein. v. 43—44. Hävinneekö h. vähenneekö k. v. 45. Saapi s. s. Tullaan s. s. v. 46. Jää pojat pahoilla m. v. 54. Jäähään lapset itkemähän, Pienoset pisartamahan Ostolla orihin saapi, Uuen naisen naimisella.
Hekkalan Maria.
Jo nyt joutu naimavuosi,
Wihkivuosi mnmmeseltä,
Joill' ei ole ennen ollut,
Eikä saanchet osansa.
5—14
Pojat nuorena nopiat
Elelimät öillä ensin,
Maan kun joutu manhemmaksi,
Ettei jaksa yöjalassa
Kyllä kutkia kylällä,
Otettama on uusi ncuo,
Uuet kihlat ostettamat,
Monet kihlat kirkkaimmat,
Kaunihimmat kaulamärkit,
Kultasormukset soria???
15—20
Tyttärill' on työlähampi,
Aina outo outettama,
Eikä tule toi sinänsä,
Maikka malmoa pitäpi,
Käypi toimo työlähäksi,
Ajatukset ahtahaksi.
21—26
Tuumailimat tuosta kerran
Kaksi kaunista tytärtä,
Sisarukset Siikajoessa,
Kuulut Pulkkilan kylällä,
Alapuolella asumat,
Heiteltynä Hekkalahan.
27—41.
Riitta ensin rintavasti
Sanopi sanalla tuolla
Marialle mahtamasti:
"Mikä neuoksi hyväksi,
Mikä neuon antajaksi;
Nuoret kaikki korjatahan,
Minä vanhanen vakainen.
Tulen vielä tuommoseksi,
Kun tuo taivahan mäkärä
Alla pilvien asuva.
Joko Yrkön yksinäisen,
Rahattoman rannistani,
Wiimmen ottanen omaksi,
Kun ei tulle kumminkana
Tarjoksi talollisia."
42—59.
Mari sanopi samalla:
"Otan minä, vaikka mistä;
Mull' on miellä muille asti,
Paljo ihtessä piteä,
Paljo on pantuna rahoja,
Lukon taaksi tallittuna.
Rahat annan arkustani,
Talo ensin ostetahan,
Sitte maata muokatahan,
Jotta syömmä selvän leivän,
Ruisleivän runsahimman.
Wiel' on lehmä Lehtikorva,
Joka lypsäpi lujasti,
Wasikan tekepi toisin.
Kaks on lammasta kotona,
Jotka joutuen kerihten,
Syksyt kuon syylinkiä,
Talvet vanttuja vatustan."