60—65.
Riitta aivan riski suusta,
Kieli kerkiä sanoissa,
Sano vielä toisen kerran
Marialle mahtavasti:
"Laita sulhanen sinulle,
Elikkä ennätän esinnä."
66—75.
Mari varsin vastoapi:
"Ei ole minulla vielä
Miestä tiettyä tulossa;
Sulhanen sinulla ompi
Laita ihtesi vihille.
Sin' olet elänyt enemmin,
Kohta täytät talven tullen
Wiisikymmentä visusti,
Minä vuotta viisitoista
Olen nuorempi sinua"
76—87.
Tuli poika Pulkkilahan,
Joutu tuolta Siikajoelta,
Keski Kestilän kylästä,
Pölyhousu Haapalainen,
Mainittava mestariksi,
Opit kaikki ottanunna
Hän oli oiva ompelia,
Warsin vaatetten tekiä,
Wielä seppä sen mokoma,
Häylyvä hätävarassa,
Kylän tarvetten takoja;
Tuli tuonne Pulkkilahan.
88—91.
Riitta Hekkalan havahti:
"Jo on poika Pulkkilahan
Tullut oiva ompelija,
Raatali rahan keriä"
92—95.
Mari heti nauratellen
Sano: "terve tultuasi!
Joko olet ompelijaksi
Toki kerran kerkinynnä!
96—101,
Käski lähtiä kotiinsa
Tekemähän taitavasti
Ensin turkki tuulen suoja,
Sitte röiy sievänlainen,
Wielä pelsi pehmiämpi,
Jolla vietäisi vihille."
102—107.
Illan tultua ilosen
Lähti poika kulkemahan,
Walmisti vaeltamahan.
Wielä Wiiolle menepi,
Näki Yrkön yksinänsä
Kartanolla kahtelevan.
108—111.
"Mitä Yrkkö yksinäsi
Siinä seisot siirtymättä,
Ajattelet ahkerasti,
Kallistellen kartanolla?"
112-115.
"Miel' on mennä Hekkalahan;
Joko lienevät levolla."
"Sinne se minunkin tieni,
On tahottu ompelohon."
116—119.
Lähti kohta kulkemahan
Yhtä tietä Yrkön kanssa;
Astu poika ahkerasti
Tuonne Hekkalan talohon.