120—123,
Sitte tuonne tultuansa,
Päästyänsä matkan päähän,
Kohta koitteli ovia,
Oisko lukkohon lukittu.
124—137.
Naiset arvahin asian —
Jo on pojat joutunehet;
Naisten syän sylkähtäpi,
Mieli hyppäsi hyväksi.
Wielä neuoit vierahia,
Opetit oven takoa:
"Ovipieless' on avainki
Piilosalla pistettynä;
Ota, aukase avia
Avamella oikialla,
Siirrä salpa koukerolla,
Jousi potkase takasin,
Loirat oikein osoa
Solikoia sormellasi."
138—143.
Otti oikian avamen,
Jolla aukasi ovia,
Siirti salvan koukerolla,
Jousen potkasi takasin,
Loirat oikein osasi
Solikoia sormellansa.
144—153.
Mari sänkynsä levitti,
Paljo peittoja panepi,
Sanopi sanalla tuolla:
"Riisu vieras vikkelästi
Poies kintahat käsistä,
Lakki laske arkulleni,
Kengät keskilattialle;
Wilu siell' on seisoessa,
Painu tänne pakkasesta,
Siirry peittojen sisälle."
154—159.
Poika nöyrä neuottua
Teki, oikein osasi,
Pani sänkyhyn samalla,
Syltä kaulahan kamahti,
Anto suuta suikiasti,
Näppärästi neitoselle.
160—165.
Mari esteli esinnä,
Sanopi sanalla tällä:
"Oisit kyllä oiva poika,
Kaunis kaikessa siassa,
Waan on kontittu kovasti,
Juoniteltu juomariksi."
166—175.
Poika varsin vastoapi:
"En ole juonut julkisesti,
Enkä varkahin varonut;
Kun tahot kuulla kontimiestä,
Paljo on minulla niitä,
Jotka vissinki vihavat.
Ota aasi oivallinen,
Pitkäkorva kumppaliksi,
Sitä ei kontita kovasti,
Juonitella juomariksi."
176—179.
Mari lausu lempehestsi
"Elä suutu suottakana,
Waikkapa valehtelevat,
Panettelevat pakanat."
180—183.
Siinäpä Samu samalla
Tutummaksi tulla tahto,
Rohkiammaksi ruveta,
Likemmäksi liittäytä.
184—193.
Mari aina estelepi,
Sanopi sanalla tällä:
"Enkä huoli ensinkänä
Tulla kanssasi tutuksi,
Kun et laita laaullensa,
Anna kihlat kukkorosta,
Kultasormukset kuleta,
Kääri ketjut kaulahani,
Siitä tulisin tutuksi,
Likemmäksi liittähyisin."