194—206.
Riitta varsin valvovainen
Yrkön kanssa kaunihisti,
Kuultuansa kuihkutuksen,
Alko äystätä isosti.
Haukku Riitta Haapalaista,
Sanoen sanalla tällä:
"Sinä olet sika Siikajoelta,
Kehno Kestilän kylästä,
Mont' on mennyt mennävuonna,
Wiety viimmessä kesänä,
Parempata paiskattuna,
Saatettu sotaväkehen,
Etelähän ennätetty."
207—211.
Alko ajoa pihalle,
Takaperin tanhualle,
Wielä kiitti vierestänsä
Totiseksi toista miestä,
Hyvin Yrkköä ylisti.
212—228.
Samu nousi näppärästi,
Saapi lakkinsa samassa,
Kintahat ja kenkänsäki.
Lähti ulos juoksemahan,
Waan ei osannut ovehen,
Lankiapi lattialle.
Pelko paino pitkäksensä,
Pää se paukahti kivehen,
Sormet poikki portahasen,
Lakki lenti lietehesen,
Toinen kinnas kiukahalle,
Toinen sattu salvamehen,
Kengät keskelle lakia.
Ei malta häässä maata,
Kauan olla oikiana,
Yli kynnyksen kytäsi
Takaperin tanhualle.
229—238.
Mari nousi nopiasti,
Ite pistäysi pihalle,
Otti kiini olkapäästä,
Pani kaulahan kätensä,
Lausu aivan lempehesti:
"Elä kulta kumminkana
Pane mieltäsi pahaksi
Noista töistä tuhmimmista,
Mielettömistä menoista;
Tule vielä toinen kerta!"
239—243.
Waan ei tohtinut takasin
Poika siirtyä sisälle,
Meni siitä matkohinsa,
Itku silmiä sitopi,
Weet poskille putosi.
244—256.
Mari se sisälle saapi,
Pani maata paikallensa,
Siallensa siirtäyty.
Sitte nurku nukkumatta
Riitta rukan rintavuutta,
Suupalton pauhinata:
"Kun et vaivanen varonut,
Ajot pois pojan parahan,
Minun heitit Hekkalahan,
Yrjänän ite piätit;
Minun aikani asunto,
Päivät pitkäksi tulevat,
Itkun tuottapi ikävä."
257—271.
Kesän oli kekkiänä;
Tuli sitte talven tullen,
Lähti Launolan kylältä,
Astu Antti Anttoselta,
Taitava talon isäntä.
Waunut vyöryvät kujalla,
Kiesit kiersi kartanolla,
Helisi hevosen kello,
Kovin kuulu kulkusetki,
Sulhanen oli ohjilla,
Mies on kaunis kahtannolta,
Pulskia punamerinen,
Waattchet komin koriat',
Napit kullan kiiltämäisct,
Hopiasta hohtavaisct.
272—276.
Mari luulepi lujasti,
Ett' on vieras Wiipurisla,
Saanut Saksan kaupungista,
Eli tullut Lukhulmista,
Nuohtin poika rohkiampi.
277—280.
Anna astupi tupahan,
Eellä ennätti sanoa:
"Ota oikia osasi,
Taitava talon isäntä!"