4. Seitsemäselkänen, satajalkanen (Seitsemän selkää, sata jalkaa),
5. Pajuttu, parkittu, naulittu, vääräpuu vääremmäksi veistetty.
Osviittoja. 1. Humalikko. 2. Jyväsäkki. 3. Kana. 4. Karhi (Hara, Äes, Astuva). 5. Satula (t. Palje).
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. 2. Sillan on toimi toisialla eli: mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä.
Ei vaan taidakan paljo siitä toimesta olla, jota ei omassa päässä säilytetä, jonka tähden jokasenki mahdollisuutta myöten pitäisi kokea omalla toimellansa elää, ei totuttaatse ylen muihin luottaumaan, sillä itsekullaki on työtä itsestänsä. Toisilla sanoilla kuuluu edellinen sanalasku näin: Sillon on tuuma tuonnempana, kun on toisessa talossa, väki väljässä tilassa, kun on toisen hartioissa.
3. Pääsen mä kolmesta pahasta: venehestä vuotamasta, hevosesta heittiöstä, akasta anipahasta; menehen tulella poltan, hemosen hukille syötän, akan tallilla tapatan.
Muutamain olen kuullut sanovan: hevosta pakenemasta, akasta äkisemästä. Sitä et taida tarvita muistuttaa, että ei ole kaikkia sanalaskuja seuraamista. Niin eipä nykyistäki. Wuotavat veneensä kyllä polttakoot tulella ja syöttäkööt susille heittiöt hevosensa, vaan äkisemätä eli muuten pahaa akkaansa ei saa'kan taudilla eli muulla mies tapattaa. Ilman näyttää tämä sanalasku muinasaikaan syntyneeksi, koska miehellä ei vielä ollutkan paljo muuta toimittamista, kun veneensä, hevosensa ja akkansa kera.
4. Miehittäin on myllyn käynti, vaimottain on lehmän lypsy.
Jos leipää ei talossa, niin syy miehissä; jos karja kehno, vika vaimoissa.