Mahan turvaamisessa ja lämpimänä pitämisessä ollaan rahvaassa kovin huolitonna, koska sitä toisinaan ei peitetä kun paljaalla paialla matalain housuin ja lyhyen takin rajalla. Maha, varsinki hikisenä, on arka vilulle ja sen palelemisesta saadaan moniaki tauteja, erittäin kohoja, vatsaväänteitä, reväsimiä, punatauteja ja muita ulkosia.
Samati ollaan jalkainki turvaamisessa. Kylmemmällä ajalla ei pitäisi avojaloin eikä märillä jaloilla millonkan astua. Matkoilla ja muissa tiloisa, joissa jalat helposti kastuvat, pitäisi aina olla kuivia, pestyjä sukkia varalla. Sangen vaarallinen on lämpimin jaloin kylmillä kivillä ja märillä lattioilla kävellä, kuni liiatenki lapsilla ja piioilla on tapana ja josta heille tulevatki alituiset yskänsä.
Puhtaat ja kuivat vaatteet suojelevat parahiten ruumiin lämmintä ja ovat terveydelle otollisimmat. Likasten, hiestä taikka muuten märkäin vaatetten siaan pitää viivyttelemättä kuivia, puhtaita muutettaman, ei kylmiä, eikä kylmässä huoneessa tahi tuulessa, avointen, ovien ja ahkunain vaihella, kuni, pahasti kyllä, palkollisitta pyhäaamuilla on tapana pukea. Hyödyllinen on myös erittäin yöpaidat pitää. Päälle viikon ei pidä yhdellä paidalla käydä ilman pesemättä, jos kohta se viikon pidettyä ei vielä olisikan monen silmissä tarpeeksi likanen ja pesemistä kaipaava.
Satuja.
1. Kissa ja Koira.
Kissa kuuli koiraa uskollisuudesta kiitettävaän ja vähä kadehtienki lausu sentähden toiselle: "mikä uskollinen palvelia isännellesi sinä olisit! makaat ulkona köllötät, taikka juoksentelet metsissä, taikka haukkua rähiset ihmisiä — mutta minä, ka aina asun isäntäni silmissä, enkä vaivaa hänen korviansa semmoisella rähinällä, kun sinä, vaan naukuilen hälle suosioksi ja köyristelen selkääni hälle kunnioksi." "Waiti mokoma, vastasi koira, pirtissä asumallasi, naukuilemallasi ja selkäsi köyrystämisellä et tee isännällesi äyrinkän hyvää; kiitä häntä, kun saat ruokasi, vaan elä kerskaile ansiostasi."
Ei ole kenelläkän meistä mitänä kerskattavaa.
2. Oinas ja Härkä.
Oinas muita lampaita väkevämpi jo viimmen luuli itsensä kaikkia elämiä väkevämmäksi. Sillä toivolla kävi kerran härjänki käsiksi. Waän härkä puskasi kerran, nosti sarvensa päässä oinaan korkialle maasta, nakkasi siitä vasten ketoa ja heitti niin puolihenqissä makaamaan. Siinä surkiassa tilassa taikka vähän tointuneempana tapasi hänen eräs toinen lammas ja kysy: "no, veikkonen, missä nyt olet ollut?" — "Opissa," vastasi oinas.
On Hiisi hyvimmälläi, jaloimmalla: Jumala.