461-464.
Taasen säikähti Sameli,
Muoto muualle menepi,
Rupiapi ruskiaksi,
Ohtavierus ouostupi.
465-469.
Pojat penkiltä puhuvat,
Naiset kaikki karsinasta:
"Mik' on tullunna tulonen,
Kosk' ei puhu puolinkana,
Waikk' oli illalla ilonen!"
470—479.
Ajo kyytillä kylähän,
Aina asti Anttoselle.
Sitte kahto kartanolta,
Pian pirtin ikkunasta:
Mari istupi isona,
Pöykkiänä pöyän päässä,
Pää on pantu palmikolla,
Kulta kaulassa kaluna,
Kuultaruunuki rakettu,
Korvat kullankarvaseksi.
480—492.
Puhu vielä Wiion Yrkkö
Muistutteli muien kuulten:
"Onko hyvä Haapalaista,
Kahtoasi kartanolta,
Kun on saanut semmoseksi,
Mieli mennynnä pahaksi,
Saanut suuki surkiaksi,
Huuli venynyt veneeksi,
Toinen puoli puohtimeksi,
Wesi silmistä sirupi,
Nenä räsä riesuapi,
Niinkun hete Heinäkuussa,
Lähe lämminnä kesänä."
493—502.
Mari kiljasi kivasti:
"Se parahaksi pahalle,
Keskitieksi kehnommalle;
Enkä huoli höyhöstäsi,
Weinaristasi valita,
"Joll' on monta morsianta,
Saattapi satoja olla,
Ellijä enimmät puolet,
Annijaki aikalailla,
Wielä Liisoja lisäksi.
503—506.
Kerran kävi Hekkalassa,
Kulki konna koukkuinensa,
Taisi sillonki takasi
Kyllä kyytillä palata."
507-511.
Niinpä Mari mahtavasti
Kyllä haukku Haapalaista,
Kun ei oikein osannut
Puhutella Pulkkilassa,
Riitan kanssa rinnustella.
512—517.
Wielä naiset naurelivat,
Paljo piiat pilkkasivat:
"Mene syömähän Sameli,
Poika riepu pöyän päähän,
Kun olet selvennyt surusta."
518—526.
Sanopi Sameli riepu:
"Jos oisi köyttä joutavaista,
Jonka sitoisin simuhin,
Solmiaisin suolilleni,
Ettei nälkä näissä häissä
Panisi nyt näin pahasti;
Kun en muistanut kylässä
Syöä iltaista esinnä,
Enkä ottanut evästä.