527—538.
Pääsisin mä piilosalla,
Käyä uunilla osaisin,
Saisin ma pa'asta paistin,
Kupin uunin kukkulalta,
Warkahin vetäisin poies,
Kulettaisin kartanolle
Siinä söisin sormillani,
Kourillani koitteleisin,
Mitä pannussa parasta,
Kosk' ei kanssa kahvelia,
Eikä luona lusikkata,
Pöytäveistä vieressäni."
539—550.
Sitte Wielä viikon päässä
Saneli Sameli riepu,
Ite laulo Launolassa:
"Oisin ottanut emännän,
Kumppalikseni komian,
Warsin sievän vaimokseni
Jok' ois neuonut nevalle,
Talon töihin taivutellut,
Toimitellut tervateille,
Poies vienyt viinateiltä;
Waan jo veivät viekkahammat,
Etevämmät ennättivät.
551—559.
Jo on souttu suoveteni,
Kalalampini kaluttu,
Walkamani vilkutettu.
Jo on souttu — soutakohot —
Selv' on souta souttu ranta,
Ennen tehty tie parempi.
Jo on souttu — soutakohot —
Soleamp' on soutakseni,
Kepeämpi käätäkseni."
Jälkimaine. Näistä runoista, jotka ehkä lukianki mielestä lienevät somaluontosija, lauletaan edellistä laajalta Wenäjän Karjalassa. Laatuansa on se vanhanaikuisia. Jälkimmäinen on Pulkkilan kappelista Siikajoen pitäjätä. En tiedä, vieläkö sitä nykyjäänki siellä muisteltanee, sillä se on minulle kirjotettuna tullut. Sen vaan tiedän, että se somuutensa puolesta ei ansaitse heti unhotuksiin tulla. Ilman kenenkän ymmärtämäisen mieltä pahottamatta kuvailee se asioita, miten ne luonnollisesti tapahtuivatki. Sanoin muka ymmärtäväisen, sillä niitäki löytyy, jotka millon mistä, kullon kusta, ilman aikojaan saavat mielensä pahaksi. Mitä oikiassa kelpo naururunossa oppineiltaki vaaditaan, runoilijan ei itsiänsäkän säästävän, sen asian on nykysen runon laatia, "pölyhousu Haapalainen" taikka "Sameli riepu", kuni hän toisessa paikassa nimitäksen, aika hyvästi omin järkinensä älynnyt. Ei kestään toisesta puhu hän senlaisilla moitinta- ja pilkkasanoilla, kun itsestänsä v. 200—206, 219—228, 289—302, 396—403, 484—511. Hekkalan Mariasta, johon runo erittäin koskee, ei lausuta pahempata, ettei kyllä valitettavasti monestaki tytöstä käy pahempia lauseita. Melkein lukisin koko runon hälle kunniaksi, koska siinä ei ole voitu hänen arvoansa suuresti millään alentaa, sillä epäilemättä, jos vaan muuten olisi mitä pahaa hänestä tietty, ei olisi sitä mainimatta heitetty. Ja panisin vaikka veikan, hänen, jos vieläki eläisi, ei suuttuvan, jos konsa runo eissä laulettaisi. Paljo ei puutu, ettei tämä runo sopisi varsin osotteeksi eli näytteeksi, miten laadullinen naururuno muiltaki kansan runoilloilta olisi toimitettava. Sihen vaatisimma ennen muita, ei ketään senlaisilla sanoilla naureltavaksi, että siitä hänen nimensä, armonsa ja kunniansa tulisivat turmelluksi, jota vaston emme luule haittaavan, jos pienempiä naurunaineita lystillisesti kuvaillaan ja kerroillaan, ei sopimattomilla, riettasilla, sanoilla, vaan somilla, siisteillä, lausumilla. Sen suatsemma itsestämme, sen teemmä toiselle vanhan sanalaskun mukaan, joka kuuluu: minä muita, muut minua, palkatta panettelevat. Wielä paremmin luonnistuu senlaisissa runoelmissa, ei ketä erittäin nimittää, vaan ilman kehnoille tavoille ja huonoille käytöksille naurella. Senlaista naurelmata osottaa sanalasku: puhu miestä päiväkausi, ellös nimeä nimitä.
Warsinko tarvinneekan tämä runo erityisiä selvityksiä; koen kuitenki panna muutamia:
v. 5—9. Yli koko Suomen maan on pojilla tapana, kesäsinä öinä juoksennella tyttöjä tervehtimässa (juosta yöjalassa, kulkea yökengässä). Näillä juoksuilla useinki ei tarkoteta mitään erittäin siistitöntä elämätä, vaan enemmin tilasuutta saada poikain tyttösensä, sulhojen morsiantensa kanssa keskinäisistä asioistansa tuumailla. Monastiki sattu näillä matkoilla kaikenlaisia syrjätapauksia, joita sitte jälkeen laulellaan eli ilman naurellaan. Miten Sameli rievun yöjalassansa kävi, kertoo runo m. 116—243.
v. 12—14 ja 319—328. Luettelee muutamia tavallisimmia kihlavärkkilöitä. Niin antaaki näillä seuduin tahi toista myöten lähettää poika tytöllensä kulta- eli hopiasormuksia kaksin kolmin, samate huiviloita ja viisin kuusin eli usiampiaki hopiarahoja (kovia riksilöitä). Kun toisinaan kihloja vielä jollai vaate'kcrrallaki lisätään, niin nousevat nämät lahjat välistä sadan ja kahdenki sadan rupilan verosiksi. Tyttö sulhoon mieltyvä ottaa ne vastaan, muuten työntää jällen. Wastaan otettua kihlat lähtee sulho morsiamen kotiin ruokaverolle. Siksi vedättää hän sinne toisinaan kahdella, kolmellaki, hevosella ruokavärkkiä ja syöttää heimon, jolle sitä varten erityiset kutsut laitetaan. Kihlattuna lähtee tavallisesti muutamaksi viikoksi morsian sulhonsa kotiin, jota sanotaan mennä olemaan eli, epäsomasemmalla sanalla, mennä housuviikoille. Tätä aikaa käyttää hän valmistellaksensa kaikenlaisia antimia, kintaita, sukkia, vöitä, lakkiloita, paitoja ja muita vaatteita, häiden aikana heimolle ja paikoin itsekullenki kutsuvieraalle lahjoteltavaksi, jotta kyllä sopiiki häneen toinen puoli sanalaskusta: työstä työhön morsianta, unesta unehen lasta. Paitsi näitä häävalmistelmia tulee hän tällä ajalla mastasen elinpaikkansa ja aivotun miehensä mielenlaadun paremmin tuntemaan. He makaavatki nyt yksillä oljilla, vaan kumpanenki puettuna, josta lieneeki tälle ajalle jälkimmäinen nimensä tullut. Wälistä, ehkä hyvin harvon, luopuu tämän olemisen jälkeen toisien taikka toinen puoli kihlaliitostansa. Jos morsian purkaa, tulee hänen saadut kihlansa takasiantaa ja monasti ruokaverokulutki sulholle palkita. Sulhasen purkaessa pitää tavallisesti morsian hyvänänsä, minkä kerran on saanut.
v. 23—26. Siikajoki on toinen pitäjäs Oulusta etelään päin kulkevilla. Ilman Pulkkilata on sillä 4 muuta kappelia, Revonlahti, Paavola, Frantsila ja Piippola. Hekkalan taloon luetaan kirkolta noin 4 virstaa [Wirstoilla tästäkilähin aina ymmärrämmä Wenäjän virstoja eli 10:nettä osaa penikulmasta. Ruotsin virstoja sitä vaston nimitämmä neljännykseksi.] ja yhtä suuntaa Wiionaholle eli Wiiolle (v. 105) ei täyttä kahta mirstaa. Molemmat ovat ne niin erittäin kutsuttua Pulkkilan kylää, vaan Anttosen talo (v. 260) on Launolan kylää, 5:den virstan päässä toiselle suunnalle kirkolta. Kestilä (v. 78) on viimmenen kestikimaripaikka Pulkkilata Säräsniemen kirkolle Paltamon pitäjätä mennessä.
v. 173. Mistähän meikäläisetki tiennevät aasilla pitkät korvat olevan?
v. 277. Anna oli eräs vanhempi vaimopuoli puhe'miehen verosta päältä tyttöä puhutteleva.