Kerran pistimme pihalle,
Läksin aamulla varahin,
Akan luota astumahan;
Katso tuoll' on toinen miesi
Seinän alla seisomassa.
Minä kiljasin kivasti:
"Mit' olet aamulla varahin
Seinän alla seisomassa?"
"Ilman aitoja kohennan,
Kut on kaatut kallellehen."
Waanpa syy tähänki valitukseen ei ollut niin vaimon kauneus, kun ukon oma hulluus. Ken käski hänen siinä iässä nuoria tyttöjä silmäelemään, semminki ollen, kuten puolestansa vaimoki hänestä kertoen lausuu:
"Sain miehen minäki viimmen,
Tuli toivottu toveri;
Oisi ukko, mi parahin,
Waan on vähän vanhanlainen,
Iho ilkiän näkönen,
Kasvot menty kaitaseksi,
Nokka nossut korkialle,
Hampahat sitäi pahemmat
Puolet aikojain puretan."
Arvattavasti saisi toki äskennaidulla vaimolla olla muuki työnä, kun puolet aikojaan ukkoansa puretella.
Jos hyvä hevonenki on huoliksi, sitä, itse näihin aikohin asti hevosetonna ollut, niin en tiedä sanoa, jos kohta tunnenki muutamia, joilla on, sekä hyvistä että pahoista hevosista huolta, siksikun taas myödyksi eli vaihotuksi saavat.
8. Ken mitä teki kesällä, vielä tahto talvellaki.
On yksi kun jos sanoisit: mihen tapaan kerran harjautuu, siitä on vaikia luopua. Katseltakoon siis, ettei kesätyöksi oteta, mikä talveksiki ei auta. Muuten vaan miksi ei taitaisi käydä kuni muinen heinäsirkan. Hän lauleli kaiken kesänsä työtönnä ja oli talvella nälkään kuolta. Hädässään kävi hän muurahaiselta apua hakemaan. "Anna veikkonen jotai einehen apua; en ole suuruksen suremata viikkokautena nähnyt" "Mitä sä kesällä teit, kysy toinen, kun nyt niin tyhjä olet?" "Mitä mä kesällä tein — laulelin," vastasi sirkka. "Niin miks et nyt siis tansi, sano muurahainen, ei laulusta tanssimatta." — Montako heinäsirkkaa Suomessa?