3. Kuuro päiveä kulupi, hyvä hetki heiattapi, köyhän miehen kenkiessä, vaivasen vatustaessa.
Meneeki varattomalla eli köyhällä usein alkeessa sama aika, mikä varalliselta työn täyttäessä. Huoneensa lämmitteeksi pitää hänen puut metsästä hankkia, eine'ruokansa vedestä eli petäjästä, juhta peltonsa kyntämiseksi kylästa ja samate siemen kylvöksi. Hänen näitä vielä hankkiessansa on jo rikas lämmittänyt huoneensa, syönyt eineensä, kyntänyt ja kylvänyt maansa. Saksan, Wenäjän, Ruotsin ja muilla vakautuneillä kirjakielillä olisi usein jo koko sivu kirjotettu, suomalaisen vielä ensimmäisiä sanoja ajatellessani — Yhtä tavottelee seuraavaki:
4. Waivasen vara ve'essä, toisen vaivasen kylässä, autuahan aitassansa.
5. Toki tunnen tullin panna, hankkia venehen hangan, vaikkei kaartana venettä.
Moni moittii toisen töitä ja laitoksia, vaikkei itsessä olisi sinne'päinkän tekiätä. Eikä ole'kan mikän mahdoton asia, huonommanki paremman töissä moitinnon aineita löytää, jota nykynen sanalaskuki kuvailee. Itsiämmeki taidamma vielä monasti saada tullinpanioiksi ja hanganhankkioiksi verrailla, koska vasta saamma tilasuutta, monen meitä paremman tekosista suomalaisista kirjoista ajatuksiamme ja lauseitamme ilmituottaa.
6. Synti puuron purennasta, kaksi ilman nielennästä.
Taitaisi toivoa lukia tässä selvitettäväksi, miten puuroa pitäisi syödä, syntiä tullen, jos puret, syntiä, jos ilman purematta nielet. Waan työläs on meidän selvittää, mitä itse emme älyä. Yritimmä kyllä kerran koitteeksi ilman synnittä puuroa syödä, vaan siitä syömisestä ei paljo ollut vatsalle hyvää, jotta toiste yrittäisimmä. On monta muutaki toimitusta elossa siitä laadusta, ettet tiedä, teetkö, heitätkö tekemättä. Kaikkia niitä verraillaan tällä sanalaskulla.
7. Katumoiksi vaimo kaunis, sitä kaikki kauloavi; huoliksi hyvä hevonen, sitä rikas riitelevi.
Tällä sanalaskulla osotetaan, olla parahan, kohtuuteen tyytyä. Muuten en juuri muista ketään vaimonsa kauneutta moittineen, jos ei kerran Wenäjän puolella, Miinoan kylässä, muutamata ukkoa, joka noin 60:nen vuotisena oli sattunut 15:ta vuoden vanhan piikatytön naimaan. Hän naimisestaan ja erittäin vaimonsa nuoruudesta ja kauneudesta lausuu, sanoen:
"Hairahin Polonen poika,
Kun nain naisen nuorenlaisen
Nuorenlaisen, kaunokaisen;
Äiä on miestä Miinoassa,
Paljo poikia kylässä.