Kuku kultanen käkönen,
Helkyttele hietarinta,
Papurinta paukuttele,
Saksan mansikka sanele!
Kuku neittä naitavaksi,
Tätä neittä naitavaksi,
Kaunista kosittavaksi,
Tänä vuonna vietäväksi,
Huomena otettavaksi;
Niin mä toiste tullessasi,
Paikoille palatessasi,
Kuon kullat kulmillesi,
Hopiat hivuksillesi,
Sinirihmat silmillesi,
Punalangat pääsi päälle,
Kaulahan komiat helmet,
Kullan ristit rinnoillesi.
Jos lapsille ja tytöille, niin on samate vanhoilleki ikäkuluille käki suotu vieras, eikä hopulla mikän heitä enemmän huoletuttaisi, kun jos sanottaisi, ei enää käkiä kukuttelevan. Taas hänen kuultua ainaki toivovat vielä vuoden elävänsä ja oikein virkistyvätki uudelleen, olkoon sitte syy käessä eli keväässä etsittävä. Yhdenlaisen ilon sanoo nyt sanalasku lapsestaki lattialla olevan, josta lapselliset itse päättäkööt, onko.
2. Oli kaksi talonpoikaa yhdessä kylässä, joista toinen talon tavaroineen isältä perinyt, toinen työllä ja säästäväisyydellä tyhjästä aikain talon omistajaksi tullut. Waan vielä maanki omistajana puuttu häneltä alussa voimaa, niin peltojansa muokata, jotta olisivat aina täydeksi vuoden tarpeeksi kasvaneet. Niin kerran kävi rikkaalta laheläiseltänsä lainaa kysymään. Tämä, heti itseänsä toiseen verraillen ja paljoki parempana pitäen, sano: "miksi et muokkaa maitasi ja toimita asioitasi minun mukaan. Etkö näe, minkälaisen kasvun perin minä pelloiltani?" Toinen vastasi tähän:
"Hyvä purresta puhua, venehestä vettä juoa".
3. Ei salli savinen pelto koriata kuokkiata, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkiata.
Wertaelee ei käyttävän talonpojalle herroina elää, joka kyllä onki tosi asia. Lukemattomia taloja on jo ymmärtämätön herrasteleminen hävittänyt meidänki maassa. Tämä herrasteleminen osotaksen toisilla vaatteissa, toisilla juomingeissa ja muussa elämässä. Toiset taas, vaikk' ei yhdenkän maan korjuussa pitäjiä, ostelevat usiämpia, sillä rikasten rinnoille päästäksensä, siksikun tämä valherikkaus ynnä maiden kanssa yhtäkkiä katoopi.
4. Koira on suen sukua, korppi haukan heimolainen.
Tällä merrataan pahoja ihmisiä, jotka ei keskenänsä riitauen, vaan puoltavat toinen toistansa ilkeydessä.
5. Kahen puut, kahen petäjät, kahen virsut penkin alla, kahen kalsutki sopessa.
Naimattomia naimaan, naineita onneensa tyytymään kehottava sanalasku.
Kaisuiksi sanotaan paikan sääryksiä.