Suomen kansan Arvutuksia.
1. Rahko rautasaappahissa kierteli kivistä vuorta, somerista sorkutteli.
2. Lampahat lahen takana syöät kullaista kuloa, heliätä heinän päätä.
3. Itsellä ei oo, toiselle antaa.
4. Punalanka, puun pituinen, joka oksan nouattava.
5. Rautanen ori, liinaset ohjat.
Osviittoja. 1. Rahko s.o. aura; rautasaappahissa s. o. rautaterässä; vuorta s.o. peltoa eli halmetta. 2. Lampahat s.o. ihmiset; lahen s.o. alttaritarhan; kuloa, heinänpäätä s.o. leipää ja viinaa. Toiset sanoivat tätä arvutusta hiilistä uunissa, eikä alttariväestä. 3. Hioin (kovasin, Wiron kivi, siera, tahko, liippa jne). 4. Puun sydän. 5. Neula lanka perässä.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Ilo on käki metsässä, lapsi pieni lattialla.
Käestä olemma jo ennenki Tammikuun osassa lausuelleet, jotta vähin pelkäämmäki paljoksi yhdelle tulevan, hänestä uudelleen muistutellessamme. Waan toivoessamme, kuitenki siksi älyä käellä päässä olevan, ettei, kiitoksestamme ylen suureksi rupeava, jo luulisi kaikki täyttäneensä, mitä vaaditaan, ja vasta tulisi huolettomammaksi virassaan, panemma vieläki muutamia ylistyssanoja hänestä. Mainittu kaikkein odotettu kevä'vieras on monelle yhtä sulonen, kun itse kevä'ki. Lapset riemahtuvat hänen talven mentyä taas ensikerran kuullessa ja rientävät muillenki iloansa ilmottamaan, tytöt toivottavat häneltä tulevia onnia näinki häntä puhutellen: