taikka
Joka tyynen Makaa, se tuulen soutaa.
taikka
Laihat laiskalla tilukset, maat karut makaajalla.
2. Kettu ja Korppi.
Korppi juuston varastanut lenti puun latvaan syömään. Mietti kettu, millä evään toiselta anastaa, eikä puuhun pääsevä, keksi seuraavan keinon. Rupesi puun juurelta hyvästi korppia ylistämään, sanoen kaikkein komeimmaksi linnuksi, eikä kun ääntä vajalla, niin toki olisiki toisten kuninkaaksi tehtävä. Korppi ylistyksestä ihastunut ja näyttävä äänellinenki olevansa aukasi suunsa aikatavalla parkastaksensa. Waan samassa putosi juusto, jonka kettu tuskin maahan päässeen poimi ja sen tehtyä lausu irvistellen: "niin kyllä oletki komia ja monihyvänen lintu, et mitänä vajalla, paitsi — järkeä".
Mieli markkoja parempi, toimi töitä kallihimpi.
3. Wanha leiona, Metsäsika, Sonni ja Aasi.
(Phaedr. Fabul. Lib. I FAb. XXI.)
Ken entisestä on arvostansa alentunut, Huonoudessaan mitättömiltäki herjataan. Ikänsä menneen ja voimiensa kadottua, Jo viimmesillään makasi heikkona leiona. Tuliset hampaansa näytti hälle nyt metsuri Ja otti koston muinen kärsimisistähän. Hänestä päässyt härältä sai hän sarvia. Ja aasi, kun näki näitä leionan kärsivän, Kavioita anto vihollisellehen otsahan, "En huolisi, sano sillon leiona, jos mua muut Paremmat herjaa, vaan sinäi maan ruokoton Sen teet; jo kahdestiki mä ennemmin kuolisin."