5. Kaksikätinen, kaksipäinen, nelisilminen, kuusijalkanen.
Osviittoja. 1. Mies heinäsuovassa. 2. Tulikipuna. 3. Kuu ja aurinko, 4. Nuotta, b. Ratsastaja.
Lisäyksiä Suomen Sanastoon.
P. nimukoita. Aakkonen; aapinen, aapelus, aapelo, aapise (Häm.). merellinen; hylje, hylkeen rasva (voide, ihra), raani (Hain.), runtu; huvipäivä, jouto kiireen työn perästä esimerk. niitteen, leikkuun, puimisen jälkiin; pitää runtua, olla runnulla jne, viettää eli kuluttaa päivänsä kylässä viinalla, korttilyönnillä ja muilla senlaisilla nykyajan huvituksilla (Häm.). Sauovela; reimi, reivi, lonkreivi (Häm.). Tuohus; kynttilä (Wien. An.), riha, rihatsu; poika, lapsipoika (Karj.). rehvana; renttu, hylky, heittiö (Karj.).
M. nimukoita. Apia (hapia); tavattoman iso, suunnattoman suuri (Karj.). tyhvä; tihiä, paksu, ryhiä, ryhemä; tyhvä kuusi, tihiäoksillinen, paksulatvanen (Karj.). loikka; vieru, kaltava, kallas (Karj.). siro; soma, kaunis, nätti (Karj.). sukia (sukeva); ripsas, muodokas, luonnokas, täysivarrellinen; suk. mies, hevonen (Sav.). tysky; jykiä, raskas, vaikia (Sav.).
Lausukoita. Riutoa; nyästä, tempoa (Karj.). ämmältää; juoruta, puhua pitkään eikä kohdallisia (Karj.). närhiä; nirhata, murennellen syödä (Kaj.), puitia; pujahtaa, puikahtaa (Kaj.), kynnystää; puuttua kynnykseen; ovi kynnystää (Kaj.), piimiä; leppä piimii s. o. kukostaa (Sav.), purehtia; märehtiä, matkia; yhtä asiatasi siinä aina purehlelet s. o. matkit, kertoellen lausut, juoruat (Sav.).
Wäliköitä, Nyt; alkuansa nyte (nytse, nytte, nytti) Sivuntasiassa, taikka nytä Kohdinnassa, sanasta ny, josta vielä löytyy nyky ja jota heimoa ovat greik. νυν latin. nunc, novus, saks. nun, neu (ruotsi nu, ny), venäl. Новый jne. Mutta (mut) yksi kun muuten sanasta muu, Sivuntasia muute (muutte, muutse jne). Samalla tavalla greik. αλλα sanasta αλλοϛ. Sitte tullut samalla tavalla sanasta se; toiste, sanasta toinen, alkuansa toisete (toisetse, toisetti jne), jonka tähen sekaluutta sanotaanki toiste, toisti, toitse; tautta alk. tautte (taute, tautse) sanasta taku yksikun taka (taki) ja sentäpä sanotaan välistä minkä tautta, minkä takoa (takia). Että, eete, eette Siv. taikka että Kohd. sanasta esi. tähden (tähen) alk. tehden (tehen); minkä tähden s. o. minkä tehden. Kun, kuin, edellinen Yksik. Hall. taikka Jaks., jälellinen Monik. Jaks. sanasta ku. Kumminki Monik. Jaks. sanasta kumma (ihmeellinen); ei kumminkan s. o. ei ihmeeksikän. Ehkä, Waadinta- eli Käskentäkohta sanasta en, et, ei jne, jonka johtosanasta elen, ellä tulevat elä alk. ele' ja ellös, elkö jne. Jotta, (jote, jotte jne Siv.) sanasta jo (Hall, jon) samate kun greik. ως sanasta ος, latin. quod sanasta qui, saksal. dass san. der, die, das (ruotsal. det — att —), venäl. чшо jne.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Lyö tekevän, kisa näkevän.
"Kyntämistä niin vaikiaksi työksi hoetaan — sano kerran pieni varsa — minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä." "Niin toki oletki, vastasi emo, kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni."