2. Lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä.
Oli vanha sotamies, Ryöni nimeltä, joka kerran pyhäiltana muutamassa talonpirtissä yhtäläiseen jaaritteli muinasista, sekä tapahtuneista, että tapahtumattomista asioista. Saksanki sodassa oli ampunut vihollisen päämiestä vasemeen silmään, jotta luoti takaraivosta ulos käyden yhdellä vauhdillansa vielä kaato monta muutaki miestä. Kuningas tämän nähtyä oli siitä hänen kohta kotiinsa vienyt ja käskenyt puolisonsa antaa hänelle aika viinaryyppy sanoen: "tänä päivänä on Ryöni miehen työn tehnyt." Oli myös kuningas ostanut kivärin häneltä ja maksanut siitä kymmenen riisiä ja siaan toisen, pianpa pikkuista paremman, hänelle ilmaseksi lahjottanut. Toisen kerran lihan puutteessa oli soman keinon Ryöni keksinyt, lihaa kylliksi sekä itsellensä että muille saada. Tiettyänsä vesilintuin ahnaita sianlihalle olevan, sito pienen palasen pitkän pikinuoran päähän, niin rannalta ulomma viskoen. Heti tuli yksi linniusta ja söi lihan. Waan kovin rasvanen ollen tämä ei kauan pysynytkän linnun vatsassa, ennen kun kävi toista tietä ulos, niin lintu nuoraan puetettuna. Ulostulleen yhdestä nieli toinen ja niin yhä toiset, välistä viisin kuusinki sillä tavalla yhteen nuoraan puettuen, jotka kaikki arvattavasti olivat hänelle tulevia. Mitä muitaki tosijuttuja vielä pa'istessaan ja väen hartaasti kuunnellen, sano viimmen eräs toinen mies: "ja tuonlaisia, hyvät ystävät, kehtaatta kuunnella!" Sihen vastasi joku muista kuulioista, sanoen: "lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä."
Muitaki tyhjiä, joutavia eli mielettömiä töitä ja tekiöitänsä olemma välistä kuulleet tällä sanalaskulla verrailtavan.
3. Lintu on luotu lentämähän, huolellinen laulamahan.
Sanoo yhtä luonnollisen, kun linnulla lennon, olevan laulannon huolellisella. Ja kenpä tuon ei toisinaan olisi itsessänsäki havannut, ei tyhjiä tamänkän sanalaskun kuvaelevan.
4. Ilossa ikä kuluvi, riemussa on reiahuvi.
Sanalasku, jota ilotiloissa useinki mainitaan, toisinaan kyllä muistamatta, ettei oo ilo ikuinen, eikä päivä päätymätön. Ja mitäpä vaan sillä muistamisella tehtäisikän? On niitä huolia tarpeeksi ilmanki, ettei muistelemisilla enännetä.
5. Empä tieä, tikka rukka, Kuta kuusta kolkuttanen, Kuta tammea takonen; Tuolla ois enempi puita, Tuolla äiä pökkelöitä, Tuolla toukkia paremmin.
Wanhan kulku'ukon sanat. Ei tiennyt mihen kylään sauansa varassa lähteä, toisessa parempiluontosia ihmisiä, vaan köyhempiä, toisessa varakkaampia, vaan ynsiämpiäki keralla, löytävä.
6. Kaikki kauhasen tekevi, vaan ei pontta puoletkana.