1. Simpukka ja Kotka.
Simpukka rukoili kotkaa, lentämään opettamaan. "Jopa nyt peräti luonnottomia pyydät; vastasi kotka, millä lennät siivitön ollen?" Sihen ei tyytyvä simpukka yhä rukoili toista. Niin viimmen sieppasi kynsihinsä kotka, kohosi korkialle ilmaan ja laski sieltä toisen tahallansa lentämään. Waan simpukka suorastaan putosi alla sattumalle kalliolle ja kuoli paikalla.
Elä pyri pyytämähän kut' et voita kumminkana.
taikka
Luonnossansa mies lujempi, tavoissansa taitamampi.
2. Aarre.
Köyhä talonpoika kuolinvuoteellaan kutsu poikansa lähelle ja lausu: "Kohta taidanki erota teistä, jonka tähden teidät olen saapuville kutsunut ilmottaakseni, tuolla pellolla aarteen minulla kätkössä olevan. Sen kyllä löydättä, kun etsinettä." Enempätä ei saanutkan sanotuksi, niin nukku. Waan pojat heti lapio kädessä kaivovat yöt päivät peltoa aarretta etsien. Sitä kyllä eivät löytäneet, mitä käkesivät, mutta pelto kaivamisesta pehmiänä kasvo kolmenkertasesti tavallistansa suhten ja viimmen jopa luulivatki sitä aarretta kuolevan isänsä kuvaellen.
Mainiossa vaarin kullat, pellossa perihopiat.
taikka
Eistyvä elo viriän, laiskat itse lakastuvat.