Waalistunut ja heikko ollen lapsi, ei pidä napasuonta heti poikkileikata, vaan lämminnä pitää. Peräpuolta lyödään kerta keviällä kädellä; suu perkataan jälästä eli liitasta; lapsi pannaan äitin viereen lämpimiin vaatteisiin käärittynä; nenän alla pidetään etikkaa; käsiä, jalanalustia ja selkärankaa harjataan pehmiällä harjalla. Jos napasuoni alkaa tykkiä, leikataan ja sidotaan se 3 taikka 4 tuumaa navasta. Jos lapsen kasvot ovat punasit, huulet sinertävät ja pää ajetuksissa, pitää navasta ennen sitomista vähä verta tipahutella. Waan olisiko vahingosta napasuoni tullut katkastuksi eli epähuomiosta ennen aikaansa leikatuksi, niin pannaan lapsi heti kaulasta saakka lämpimänhaaliaan veteen, siinä harjaamalla että muulla keinolla henkiin pyydettävä, jonka ohessa välistä rintaa käsiläppiällä hierotaan, välistä ylös lämpimästä vedestä nostettuna pirskotetaan kylmällä. Sulan päätä kastetaan saksanviinaan ja saatetaan lapsen kitaan, eikä pidä ennen, jos tiiman päästä, heittää näitä kokeita lasta henkiin saada.
Lapsi elävänä syntynyt oli tapakuolleista henkiin saatu pidetään esinnä vähä aika puhtaassa raittiissa ilmassa, senjälkeen yli koko ruumiin haalianlämpimään saipuveteen kastetulla saksansienillä keviästi pyyhittävä. Samassa katsotaan, jos lapsessa löytyisi mitän vikaa eli loukkausta, joita kuitenkan ei pidä äitin huoliksi ilmottaa, vaan lääkärin eli ymmärtämäisen kätilöimen kanssa niistä keskustella. Wälistä on pää vino, pitkänomanen, jota ei kuitenkan pidä painelemalla ja likistämällä oikaista, koska luonto sen pian itsestänsä tekee. Likistämisistä ja painelemisista vaan lapsi taitaisi saada pahempia vikoja ja pian kuolta'ki, josta oikuutta myöten tultaisi rangastuksen alasiksi eli kuitenki tunnon vaivohin. Waarallinen on myös imiellä, painella ja puristella tyttölasten rintoja, jota sentähden ei pidä tehtää. Tavallisella mahilla jo heti synnyttyä tyttölapsille lemmen nostaa ja pojillenki muita tulevia onnia loihtia, on tuhma taika ja sitäi pahempi, jos lapsen kanssa sen ohessa jollai erinomaisella, rohkiammalla tavalla menetellään.
Pestynä pirostellaan lapsen poimuille mähä nihtiä ihoamista, verestymistä eli sierottumista vasten, napasuoni kiinnitetään uudelleen talitulla lapulla ja siteellä, lapsi puetaan eli kapaloitaan ja pannaan lämpimään vuoteesen äitinsä viereen, vaarinottamalla kuitenki, ettei yötäki siinä makuuteta, koska vaan taitaisi tukahtua. Nihdin siasta sierottumisille kelpaa hienot vehnä (nisu-) eli potakkajauhot, eikä sierottumisia ja verestymisiä niin ilmau'kan lapsen aina puhtaana pidettäissä.
Lapsenvaatetten pitää olla vuodenaikain mukaan lämpimäin, pehmiäin, avarain, eikä neuloilla, vaan nauhoilla kiinnitettäväin. Puettaissa varotaan lapsen pieniä jäseniä loukkaumasta ja jos lapsi kapaloitaan, jota kuitenkan ei pidä kaueinmin kun ensiviikkoina tehdä, niin tapahtukoon kapaloiminen vuoron oikialta puolelta vasemelle, vuoron vasemelta oikialle ja hellitettäköön aina kapalovyö lapsen imiessä eli syödessä. Käsivarret ja rinta pitää vapaaksi jätettää ja lapsi muutamia kertoja päivässä saada aivan irtasna maata. Pää peitetään puuvillakankaasta eli liinavaatteesta tehdyllä lakilla lapsen huoneessa ollen, ulkoilmassa villasella. Lakkeja kuni muitaki vaatteita pitää olla usiampia, sillä lapset hikoilevat runsaasti ja paaduttavat väleen yhdet; vaan aina tulee katsoa, että niin lakit kun mun muutettava puku on kuiva ja lämmin. Wanhemmaksi tullen laitetaan lapselle kolttu, joka vaan ei estä jäsenten vapaa liikuntoa; jalkoja varustellaan pehmeillä, väljillä kengillä eli pieksuilla nahasta. Kun pää alkaa hiuksiltaki peittyä, niin lakkia ei enempi tarvita, jos ei ulkona käyttäissä, jossa kylmän varoksi lämmin lakki pidetään, vaan päivänpaisteessa ja lämpimässä ilmassa kevyt olkinen eli muu aineinen lakki. Hiuksia ei leikata lyhemmäksl, kun kaksi tuumaa hiusmarrosta, kaula pidetään paljasna, paitsi kylmällä, sumusella säällä.
Lapsihuoneen tulee olla avaran, kuivan ja kohtuullisesti lämpimän. Wastasyntyneelle on lämmin kyllä tarpeellinen, vaan sitte lapsen paremmin ilmaa kärsimään totuttua, vähetään lämmintä, siksi ettei juuri palele'kan, Kaikkea ruihua, ryskettä ja hälinää vältetään, mikä mahdollinen, ettei lapsi unissa, taikka ilmanki säikähtäisi. Joka päivä taaskaan ja tuuletetaan huone, joksi ajaksi lapsi muutetaan toiseen. Joka päivä pitää myös lapsi kannettaa vähä aika olemaan, talvella raittiimmassa huoneessa, kesällä ulkoilmassa, ei kuitenkan hiostuneena eli muuten lämpimämpänä. Tällä tavalla harjautuu lapsi ulkoseenki ilmaan ja on sitte ikänsä raitis, virkiä ja kasautunut kovempiaki säiden muutoksia kärsimään.
Puhtaus, pesot ja kylvyt ovat juuri välttämättömiä tarpeita lapsella. Ne parahite estävät rohtumista ja muita vaimoja lapselta. Lapsi puetaan joka päivä puhtaasen, lämpimään paitaan ja muitaki vaatteita muutetaan aina kuten hiestymät, kostuvat eli hierouvat. Haalistuneessa virta-, joki eli sade'vedessä pestään lapsi niin usein kun hiereleksen, vaan ei hiostuneena. Soveliain pesoaika on aamusilla. Pestessä pyyhitään ruumista saksansienillä ja katsotaan, ettei napaside petä. Aikaa voittain totutetaan lasta kylmemmille pesoille, vaikk' ei ole'kan ylenkauan kertaansa vedessä pitämistä. Kylmä vesi, oikein käytetty, vahvistaa ruumiin. Ainaki pitäisi lasta kolmen vuoden vanhaksi niin kaksi kertaa viikossa pestä ja siitä kerran. Kivulaisille lapsille pitää vesi alusta lämpimämmäksi tehdä. Pesosta otettua lapsi kuivataan joutumiseen, ruumista hivutetaan kuivalla liinalla lämpimäksi, lapsi puetaan ja pannaan maata, jos ei jo ole sitänä vanhempi.
Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi unen tarve. Lapsen unta ei millänä pidä häirittää, vaan ei nukkumaanka ylimäärin pakottaa kovalla kiikuttamalla (soudulla, heiaamisella, kätkyttämisellä) taikka unettavaisilla rohdoilla eli lääkkeillä, jonkalaisia ovat valmusiirappi, sensetulsi, (essentia dulcis), väkevänhajuset kukat, paloviina, ollut ja muut senlaiset. Yhtä vaarallinen on pään kynsimisellä ja kutkuttamalla lasta unettaa. Kaikista niistä tulee lapselle vastasia kivulaisuksia, esimerk. halvuu, puistutusvikoja, kaaduttaja ja muita. Sensetulsi ja opioviinat, unettavaisina lääkkeinä lapselle tyrkytettynä, jo ovat lukemattomia ennen aikaansa multaan vieneet.
Terve, ravittu, kuiva ja lämmin lapsi kyllä ilman kaikkia niitäki tarpeensa nukkuu, jos semminki ei ahtailla, piukoilla kapaloilla vaivata. Mutta jos olisi tavallisella nukkuajallaan levoton, pitää se riisuttaa ja tarkon katseltaa, olisiko mitän pistävästä eli muuten vaivaamata, neuloja, tikkuja, pieniä eläviä ja muita senlaisina unen esteenä. Samalla tarkuudella vaarinpidetään, ettei umpi, vihleet, nälkä, märkä, vilu, lämmin, hierelmät ja muut senlaiset rasita lasta. Lääkkeitä vaankan ei pidä joka itkulla antaa, sillä niillä lapsen terveys usein peräti turmeltaisi, ettei enää olisikan lääkkeistä apua. Ynnä mitä jo nimitettiin, taitaa lapsen levottomuus helposti tulla itse ruoastaki, sen sopimattomuudesta eli ylenpaltisuudesta, joka myös on mielessä pidettävä ja autettava. Ravinneena lapsi nukutetaan ei seljällään, vaan kyljellään, levottomana toiselle kyljelle käännettävä. Erivuode lapsella, semminki yötisaikana, on jo senki vuoksi parempi, ettei tukahtuisi eli likistyisi. Ylen lämpimät peitteet ovat terveydelle vahingolliset, pää ja kasvot eivät tarvitse eikä pidä ollenkan peitettää. Paras on totuttaa lapsi kiikuttamatta nukkumaan. Kova liikutus kätkyessä eli käsissäsi on sopimaton ja vastaravinneelle vaarallinen. Wuodetta ei pidä, laittaa valkian, oven eli akkunan ohille, jossa uho olisi vahingollinen terveydelle ja päivän taikka tulen valo tekisivät sitä äiti katselevan lapsen kierosilmäksi. Jos soveliaammalle paikalle vuoteen siaa ei saataisi, niin pantakoon edes jotai estettä valoa eli uhoa masten.
Kahdeksan eli kymmenen tiiman paikoilla syntyajan jälkiin pitää lapsi äitin rinnalle pantaa, olkaan jos ei maitoa. Toisinaan maito ei ilmau kun kolmannella päivällä, eikä kaikitse vielä sillonkan. Kuitenki pitää lapsi rinnalle pantaa, sillä sen tyhjäki imentä jouduttaa maidontuloa ja venyttää nännit ulommaksi ja lapsella itsellä on imentä luonnollinen, mielentehty työ, jos mitän ei saa'kan. Maidon vielä puuttuessa annetaan lapsen ravinnoksi välimmiten teelusikallinen äskenlypsettyä maitoa seotettuna kolmella teelusikalla vettä eli enemmälläki, maidon väkevän ollessa, ja vähällä sokurilla. Taikka ravitaan lapsi vetisellä kauraliemellä maidon siasta. Syntyjäljen hitaammin lähtiessä lisätään vähäsen sokuria, jota äitiä imevä lapsi ei kuitenkan kaipaa, sillä äitin maito kyllä vatsanki tarpeeksi purkaa. Pahoin ja älyttömästi tehty on, lapselle heti synnyttyä vahmempia ruokia antaa, niink. velliä, raavan maitoa ja muita semmoisia, jotka sekä paikalla että vastaseksi saatavat kipuja. Wasta myöhemmin, vatsan paremmin vahvistuttua, saa lapsi niitäki nautita. (Lisää toiste).
Satuja.