Pappi vähän närkästynyt semmoisesta juorusta, jota Indialaisten näytti hänen oppinsa verosena pitävän, lausui kiivaammasti sanoen: "se mitä minä teille kerroin, on pyhää, järkähtämätöntä totuutta, vaan te sen siaan panetta maailman loruja ja tyhjiä valehia."
Näihin papin sanohin vastasivat sille Indialaiset: "näyttää meille, veljemme, kun et olisikan vanhemmiltasi oikein opetetuksi ja ihmisten kanssa elämään neuotuksi tullut. Etkö nähnyt, kuinka kauniisti me sinun tarinatasi kuulimma, niin miksi sinäi et kuule meidän?" Oliki Indialaisilla sillon tapana, jos kuinka mahdottomiaki kuulivat, ei sillä toisen mieltä pahottaa, että sanoivat hänen julkiseksi valehteliaksi, vaan aina sanoivat tähän laatuun: "emme epäile, veljemme, että uskotki itse, mitä kerroit, vaan meillä on se työläs uskoa (eli, meillä näyttää se mahdottomaksi)." Monta muutaki näiden Amerikan metsakkoin kaunista tapaa voisimma nimittää, jota nyt kuitenkan emme tee, koska siitä meillä Kristinuskovaisilla vaan pian olisi hämästystä ja koska itse aineemmeki, tupakankertomus, sitä ei vaadi, eikä suatse.
Amerikalaiset tupakkaa sekä purivat että polttivat. Ylevimmissä tiloissa kävi iso tupakkapiippu, Kalume nimeltään mies mieheltä ympäri, itsekuki muutamia savuja vetäen, sitte toiselle työntäen. Niin sotaan ruvetessä, niin rauhanki teossa ja kun oudot, tuntemattomat tapasivat toisensa, polttivat yhteisestä piipusta keskinäisen suosion osotteeksi, ikäskun eräissä toisissa kansoissa suolaa samasta syystä maistellaan toinen toisensa luona. Jumaliltaan neuoja kysyessä purivat ja polttivat tupakkaa okseelle asti ja toisissa tiloissa nielivät maksaansa kokonaisia tupakkatukkuja, sillä tavalla tunnottomiksi tekeyten.
Esinnä Euroopaan tultuansa tupakka muutamilta pidettiin hyödyllisenä aineena kaikkia tauteja ja kohtauksia vasten. Toiset tämän luulon tyhjäksi nähden taas ylen polkivat tupakkaraukkaa ja pianpa huusivat kaikenlaisia tauteja vaan sikiävän tupakasta. Niin kotvan riideltyä jo viimmen toki enimmiltä päätettiin, kerran tottuneilla ja muuten terveillä ihmisillä tupakasta, kohtuullisesti polttamalla eli nuuskana nautittuna, ei olevan suurta, ei hyvää eikä pahaa terveydelle. Riita'ajalla oliki jo tupakka ennättänyt levetä, että usiammissa maissa miehet ja muutamissa vaimotki polttivat eli kuitenki nuuskasivat, jonkalaista tupakoivaa vaan päätettiinki syyttömäksi, sillä vieläki sanotaan tupakka puruna nautittuna olevan maksalle vahingollinen. Ja kuinka tahonsa nautittuna tupakka ei ole terveellinen niille, jotka vaivataan liialta vereltä, päänpyörryttäjältä, rintakivuilta, reväsimilta ja muilta vatsavaivoilta, eikä ylen laihoillenkan, heikkokuntosille ihmisille taikka jotka paljo sylkielevät polttaissaan. Myös tulisi jokasenki varoa, ei yhtäläiseen poltella eli muulla tavalla tupakoita, eikä heti syömästä päästyä, joka tekee vatsan ruokia huvettamaan kehnoksi. Wasta tiiman eli puolentoista päätä olisi tottuneillaki piippu suuhun olettava ja sama aika syömisen edelläki pitäisi oikuutta myöten piiputta ottaman.
Terveyden hoidosta.
Kerran tupakan kautta tielle tultuamme terveydestäki keskustelemaan jo muistammaki alkuperäsen lupauksemme olleen, toisinaan senki puoltamisesta yhteiselle kansalle muutamia neuoja antaa. Eipä saanut esivanhempaimmekan Mehiläinen alti siitä asiasta huoleton olla, vaan panivat terveyden puolesta hanen välistä pitkillenki matkoille sanoen:
Mehiläinen, meiän lintu!
Lennä tuonne liuottele
Ylitse meren yheksän,
Meri puolenkymmennettä.
Siell' on luotonen meressä,
Mesilampi luotosessa;
Siinä heineä hyveä,
Ruohoa monennäöstä;
Niissä voitehet vakaiset,
Kalsimet alinomaset.
Ryvetä siipesi simassa,
Kasta kaapusi vesissä,
Höyräytä höyhenesi,
Helevässä heinän päässä,
Kukan kultasen nenässä.
Sitte tänne tullessasi,
Saaha saavutellessasi,
Lennä kuun kehrä myöten,
Pä'ivän päärmettä samoa;
Kuusi kuppia sylissä,
Kymmenen kynän nenässä,
Missä mettä, kussa mettä,
Kussa voietta hyveä,
Saaha miehen saamattoman,
Ottoa osattomanki,
Kipehille voitehiksi,
Pahoille parantehiksi,
Kansan kaiken katseluksi.
Niin miksi jo tätä Mehiläistä säästäisin? Menköönpä vaan hänki ja lennelköön tiedustelemaan, jos mitä matkainsa periltä olisi kansan kaiken katsehiksi saava. Ja koska sanotaanki "olevan orahassa oljen alun, varsassa hyvän hevosen", niin katsokoonpa ensityökseen, mitä miesorahan ja ihmisvarsain eli selvemmästi sanottuna lasten hyväksi olisi voittava, aikain äskensyntyneestä eikä heittäen kun viidentoista vuoden vanhana.
Äsken syntynyt lapsi otetaan lämpimään liinavaatteesen ja pidetään silmin pois päivänvalosta. Jos ei liiku eli muuten elämänsä ilmota ja ymmärtäväistä kätilöintä (lasten muoria, barnmoskaa) ei ole saapuvilla, niin tulee sitä seuraavalla tavalla henkiin pyytää.