1. Jumalassa juoksun määrä, ei miehen ripeydessä.
Kaunis sanalasku vertaeleva ei kenenkän, parahimmankan mitänä itsestänsä voivan. Ja pankaaki se mieleenne, jotka omin voiminenne luuletta jotai olevanne, muuten vaan ehkä katumalla toisinaan havatsetta, luulossanne erehtyneenne.
2. Walmis vaivanen sotahan, kernas köyhä kuolemahan.
Waimasella sotaan lähtiessä ei ole kodista ja tavaroista suurta huolta, jotka itsen poissa ollessa voisivat mihollisen käsiin joutua eli ilman menettyä. Sentähden onki köyhäin kansakuntain kaikkina aikoina nähty olleen mieluisia, urhollisia sotioita, vaan rikkaaksi tultua entisen urhollisuutensa menneen.
Tosi myös on seki, että köyhät ihmiset eivät millonkan niin kuolemata pelkää, kun rikkaat, pohatat. He vaan useinki toivovat, Jumalan heitä pian kuolemalla tykönsä korjaavan. On siis siinäki hyvä etu köyhillä rikasten suhten. Ken kaikki muut heidän etunsa luetellakseen ottaisi, samassa taitaisi todeksi näyttää, paljo paremman olla köyhänä, kun rikkaana elää.
3. Monta syytä porsahalla: maa kylmä, kipiä kärsä.
Tällä verraillaan vastahakosia työntekiöitä, jotka mitäi yrittäessä aina esteitä löytävät, joidenka tähden mielellänsä heittäisivät ja usein heittävätki koko yritteensä.
4, 5. Kevätrusko talven jatko, syysrusko kesän jatko.
Niin olen kuullut sanottavan ja toisellaki sanoilla: Lämmintä sykysyrusko, talven jatkinta keväinen. Jos niin olleeki, en varmon sanoa tiedä.
6. Koivun oksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö. Niin toki toivoisimma ja voisi se niin paras olla.