— Usein kylläkin on mieleeni pyörähtäny, joita kuita teillen täältä kirjottaa, vaan ei hän tuo ennen ole saanu satuun. Opetellakseni samalla, olen valinnut maamme kielen; hyvin tieten ellei tämä teillen näytä sopimattomalta. Niin harvoin täällä vankka Suomen kieli korvissa kaikkuu, että unehus jo tahtoo voitollen pyrkiä.
Ensiste tahon puheskella, missä arvossa Suomen kieli täällä nykyjään asuu. Näyttää kyllä moni asia osottavan, että aika on läsnä, jona kansa unestansa heränny jo pitää arvoonsa nostamaan omat omaisuuksemme. Usiammalla palaa syämessä totinen rakkaus sille, joka tämän kielen parannukseen ja korottamiseen koskee: ja kun se kerran mieleen on ruvennu, kyllä se sieltä viimmen työhönki työnnäksen. Tämän asian esikuvan saattaa siitäkin jo merkitä, että usiammat Nationat ovat keskenänsä päätäneet eksaminata Suomen kielessä ottaaksensa, ja moniaat jo tämän täyttäneetki. On myöskin moniahta kirjanen nykyjään näyttäny silmiään, jotka mielestäni, vaikka kylläkin käännöksiä, suomensa touoksi kuitenki ovat kiitettäviä. Kalevata, josta ensimmäinen osa saatiin viimme jouluksi, olen kaikkein kuullu kiittävän ja toivovan siitä hyvää Suomen kielelle ja Suomen mielelleki. Warahinen taitaa olla vielä mitään Mehiläisestä sanoa. Sitä olen kuullu usiamman moittivan, ettei ole meillä kelvollista Suomalaista Sanakirjaa, joka johattaisi sisälläpion oikiaan tuntemiseen. Kuuluu hän tuo *** uuen Sanakirjan *** ssa pränttäyttävän, vaan hiiskuvat jo eräät, siitä ei paljo toivottavaa olevan. Professori B***n myös sanotaan luvanneen parannetun laitoksen Suomalaisesta Grammatikastaan, jossa erinomattain kuuluu muuttavan deklinationiopin, pitäin ainoastansa kaksi väännöstä. —
K***lta 13 Helmikuuta 1836.
Jo ammon olisin noudattanut aivan ystävällistä pyyntöäs antaakseni joitaki hyödyllisiä tietoja tästä Seurakunnasta, mutta moninaiset huolet ovat siitä minua estelleet; F***ki on kuusi viikkoa aivan kovaa tautia sairastanut, vaan on nyt jo toki parannuksen tiellä. —
Näistä ja muista huolista päästyäni tahdon aivan mielelläni kirjoitan jotaki tämän Seurakunnan asioista Mehiläisen avuksi, jonka edestä saan kiittää sinua. Siinä on kielemme rikas, mutta taitaa usealle olla eräisempi. Kernaasti soisin sille saattavani antaa hunajan aineita, vaan tuskin voimani siihen riittänevät. Nyt lähetän Inkerin valituksen jos siltä näyttää.
Inkerin Walitus.
(Ruottista suomettu).
Syys on ja yö,
Aallot ne myrskynä laivoa lyö;
Kuitenki ois hupa huolla
Ulkona tuolla.
* * *
Kauvan ma näin
Purjehen — poikkesi läntehen päin;
Autuas hän kun on veillä
Frithion teillä!