4:ksi. On siinä puheessa Runon henki vielähik elävänä tavattava, kaikissa muissa kuolleena.
5:ksi. Tulee Mehiläisellesi kuitennik enemmin Savon puheellisia, kuin muita lukioita.
Muistuttamatahik tiiät, että Pohjan ja Karjalan Suomalaiset minulta kielensä vuoksi luetaan Savolaisiksi.
Se nyt oli ensimmäinen neuvoni ja toinen on, että Historian suomentamisessa olet niin tarkka ja huolellinen, kuin mahollisesti olla taijat. Pane varmasti mieleesi se asia, sillä siitä on koko Aviisisi onni seuraava ja epäilemätäk on Mehiläisesi lyhytikuinen, jos huolettomasti Historian suomennusta toimittelet. Sentähenpä pitäis sinun jo kauvan ennen, kuin painetaan, lähettää joka kuun osa suomeksi käättynä tutkittavaksi tarkoilta, oppineilta ja tottuneilta suomalaisilta Helsingissä, Oulussa ja ehkä täällähik, joss' on joukko joutavia oman kielen ystäviä.
Kolmas neuvoni on, että painatat vähintähik 1000 kappaletta Historiasta, jotta nehik, jotka tulevina vuosina pyytävät Mehiläistä, saisivat alusta saakka. En kyllä luulekkaan sinun nyt esinnä saavan, kuin 300 ottajata, taikka sillä paikoin, mutta jos kohta usiampia ilmautuisi, niin pitää sen mukaan myös enemmin Historiaosasta painattaa.
Muutoin ei sinun piä aviisissasi kenenkään mieliä kahtoak, vaan ilman erotusta, niin paljon kuin laki ja asetukset suahtevat, riielläk ja kamppaillak kaikkien kanssa, erinomattain toisten suomalaisten ja ruohtalaistenkin maamme omasien aviisien. Sinun pitää kohta syntyessä totuttaa Mehiläisesi sotaan ja riitoihin; näyttää, että tahot niin kielessä kuin muissa saavuttaa jotahik uutta ja parempata, eikä huolia siitä, jos välistä kuulet Mehiläisesi maalta manalaan tuomittavaksi ja kaikillennik kirjotuksillesi peiaita piettäväksi. Waan jos rupeat mieliä nouvattelemaan ja rauhaa ehtimään maassa, jossa rauhaa ei olekkaan, niin sillä väleen laitat kuolinvuoteelle Mehiläisesi ja siltä vuoteeltapa heän ei millonkaan ole nouseva. Aviisia, joka alti riiassa elää, vihataan, noijutaan ja pelätään, vaan sen ohessa sitä — luetaan. Ystäväsi ***.
*** 2 päivä Tammik. 1836.
— Olen yllytellyt ukkoja täällä Mehiläistäsi ottamaan ja luvannut auttaa, postin kautta saamaan. Mutta ukot valittavat, että heillä nykyjään on enemmin köyhyyttä, kuin rahoja liikenemään, ja ilmanki ovat veltot ja hitaat kaikkiin kirjallisiin yrityksiin. Saapi nähä' jos yhtään anojata täältä ilmautuu.
Wielä toivotan sinulle rauhaa, termeyttä ja hyvää uutta vuotta, joita myös, jos ei ensimmäistä, niin kuitenkin jälkimmäisiä toivotan Mehiläisellesi. Ei taitaisi haitata, jos välistä pikkusen siivellänsä pyyhkäsisi meiän useinki heikkosilmäsiä eli sikisokioita, kaikensäätysiä maamme miehiä! Ystämällisesti ***.
Helsingistä 22:na Tammikuuta 1836.