N:o 4.
Sotkamon pitäjän entinen kirkkoherra, Tohtori Frosterus vainaja, kirjottaa Kajanin läänistä ja sanoo niittyin olevan pieniä palasia, sopimattomasti hajalla ja kaukana. Se kylläki on tosi, niinkun seuraavastaki Sutelan talon niittyin luettelosta Lentualta Sotkamosta näemmä. Sama luettelo on nimi nimeltä otettu Talon arviolaskukirjasta toimitettu s. 5 Syyskuusa 1833.
Niityn Ala.
Kuormaa. Rukoja.
A. Joka toinen vuosi lyötäviä
niittyjä.
1 Pitkäniitty 4. 8.
2 Pitkäniitynsuo 6.
3 Pykälänala 3.
4 Heinälipukka 6.
5 Hemälipukan suo 5.
6 Wasarasuo 1.
7 Petäikkösuo 3.
8 Lipukkasuo 4.
9 Ikosenpuro 1. 6.
10 Nuolisuo 6.
11 Haukkalampi 1. 2.
12 Puhakkapuronsuo 2.
13 Housusaari 2.
14 Levälahti 3.
15 Soposenniemen kaarre 3.
16 Wenginsuo 4.
17 Rytijoensuu sahiin asti 2.
18 Petäjajoki 4.
19 Palosuo 4.
20 Kaihlalahti 3.
21 Lehtovaaran kuohu 3.
22 Iso Kuivaperä 2.
23 Housusaari 2.
24 Matalalahen saari 2.
25 Hoikkajoen tausta 1. 8.
26 Teirifuo 3.
27 Honkavaaran kuohu 2. 4.
28 Särkisuo 6.
29 Kettusärkännärö 6.
30 Likolahti 3.
31 Lehonlahti 4.
32 Särkipuronsuu 5.
33 Liukkaniemi 2.
34 Särkilammin luhta 1. 2.
35 Soienvaaransuo 1. 8.
36 Hiiren- eli Kotijoki 1. 8.
Wälisumma 72. 4. 36 2
B. Joka vuosi lyötäviä niittyjä,
Wälisumma 36 2
37 Pykäläjoki 3
38 Haukkalamminpuro 2
39 Hoikkajoki 4
40 Konttikorpi 1 8
41 Honkavaaranpuronsuu 3
42 Kettusärkänpuronhaara 1
43 Särkipuro 5
44 Hoikkajoki (vanhasta niitystä
aikain Hoikkajärveen asti) 1 8
Summa 48 8
Oikein suostumalla muistelemma näitä monia yhen talon kehnoja, vähä antamia niittyjä ja taitaisimma saaha vielä enemmin ouostua, jos tietäisimmä mikä matka talosta näihin useasti puolen kuorman alasiin niittyhin tulee. Kahta ja kolmeaki penikulmaa ei pietä tavattoman pitkänä niittymatkana. Muuten asia ei ole niinkän outo sille, joka tuntee, kuinka Kajanilainen rahvas tahtoo niittynsä valmiina luonnon antamasta. Taitais vaan moni päättää, näillä seuvuin ei olevan niittytiluksia. Siinä erehtyisivät. Niittytiluksia on liiaksiki. Usiampain taloin ympäristöllä ja lähellä on maita, joista työllä ja vaivalla saataisi paljo parempia niittyjä, kun mitä loittona ja hajalla käyään tekemässä. Mutta sihen vaaittaisi, kun sanottu, työtä ja vaivaa. Näistä päästäksensä astuu Kajanilainen penikulma matkoja hajanaisista niityistänsä muutamia karjan elätteeksi kehnoja korsia kokoamaan. Waan kun luonto itsestään ei vuosisatoja halki piä näitäkän yksiä niittyjä kasvavina, niin valitetaan, että ajat muuttuvat ja etteivät enää niitytkän kasva kun ennen. Siitä ei kysytä, jos kuinka paljo ympärillä seisoo kauniita paikkoja, jotka tekemällä ja raivamalla kasvaisivat runsaan heinän. Peräti unehuksiin näyttää rakkailla maamiehilläni seuraava totuus jääneen: nil sine magno notura labore dedit mortalibus. Kuitenki on luonnon armeliaisuus niin paljo meille antanut, että pitäisi hävetä, enemmän pyytää.
***mesta 22 Maaliskuuta 1836.
— — Mehiläisessä olen lukenut ensimmäisen suomenkielisen kokeen sanain eli Nimukkain siottelemisesta (declinatio). Muut siinä saattaa olla miten tahansa, vaan viiennen ja yheksännen sian pitäisi kaikite päätyä kirjamella n, joka on somin ja tavallisin äänetön päätekirjain, niinkun sanat: Mehiläinen, pulpunen, Piipponen, siitonen, kaljunen, Nikkanen j.n.e. näyttävät. Syy sihen, että teiän Siotelmissa n on mainittuin siain päätteistä tullut pois jäämään, on luultavasti joku halullinen taipumus niin niitä ja välistä muitaki Suomen sanoja kirjottaa, kun Wienan eli Arkangelin Suomalaisissa sanotaan, sillä he sanovatki nikkane, siitone, kaljune, eikä Nikkanen j.n.e. Neljännen sian päätteen pitäisi olla te eli hte eikä teiän tavalla tse. Muuten ovat neljäs ja viies sia vähemmin tavallisia paitsi Monikossa ja sentähenpä saisi Yksikkö olla kahta siaa vähempi. — — —
(Lisää toiste).
Itkuvirsistä Wenajän Karjalassa.