4. Liikkuvainen, kiikkuvainen, johon ei konsa päivä pais- ta, kullonkana kuu kumota.
5. Sinä tieät, minä tieän, kuningas ylen väheä, Jumala ei väheäkänä.
Osviittoja. 1. Seinän sauma (Sammalvaro). 2. Silmäripset. 3. Lumi. 4. Warjo. 5. Wertaistansa.
Suomen kansan Sanalaskujin
1. Woipi se hyvä Jumala, tehä orjasta emännän, piiasta elon pitäjän.
Hyva onki, aina toivoa paremmaksi päästä, jota toivoa meidän maassa ja maan asetuksissa ei ole kellänä kielty. Muuten löytyy kyllä maailmassa semmoisiaki maita, joissa lapsi on määrätty isänsä onnessa elämään, ei minne'kän ylemmäksi yrittämään.
2. Woipi se hyvä Jumala, hyvänki talon emännän, säätä säkki kainalohon, kontti selkähän koheta.
Koska niin on, niin ei toki pitäisi kenenkän suuruudestaan eli muusta onnestaan ylpeillä, eikä alhasempia ylenkatsoa, vaan kiittää Jumalata omasta paremmasta olostansa ja muistaa, ettei milläkän korkeudella asuta niin lujassa ja vahvassa, ettei siitä kerran voisi langeta'ki. Sanotaanki tuulessa ja myrskyssä puiden vaaroilta ennemmin kaatuman, kun alangoilta.
3. Kumma kuusinen lusikka, katajainen kauhapahka.
Näillä sanoilla merkataan toisinaan muitaki kummia, oudonlaisia näöksiä.