Ei liika lihota, jos ei kohtuus kostuta.
2. Kuninkaan palvelia ja Kerjalaisukko.
Kuninkaan palvelia ylimielisyydessään nakkasi kivellä kerjäläisukkoa. Ukko ei tohtinut mitänä virkkaa, vaan otti kiven ja pisti taskuunsa ajatellen, ensisopivassa tilassa samalla kivellä ylävätä palveliata kostaa. Muutaman päivän perästä kuuli huudon kadulla. Syytä kysyttyänsä sai tietää kuninkaan vasta äsken suuttuneen palveliallensa ja käskeneen paitasilla aasiin seljässä pitkin kaupunkia kuljettaa kansan pilkattavaksi. Sen kuultua otti kiven taskustansa kerjäläisukko ja nakkasi maahan sanoen: "eipä sitä kosijan pitäisi kellenkän kostoa miettiä, sillä' jos vihamiehemme on voimallinen, niin on kostonpyyntö mieletön, koska sillä vaan itsiämme vahingoimma, jos taasen vihamiehemme on onneton, niin jopa on kokonansa kelvottomasti ja armottomasti tehty, häntä vielä kostolla rasittaa."
Elä sorra sorrettua, särje särjetyn sydäntä.
taikka
Ei pidä nostaa kuormaa kuorman päälle.
Suomen kansan Arvutuksia.
1. Hirsi alla, hirsi päällä, vähä karvoja välissä.
2. Yö tulevi, työ tulevi, kaksi karvaista yhteen menevi.
3. Jänis juoksi jäätä myöten, piipotti pihoa myöten, pistihen pinon rakohon.