[1] Yli kaikkein muiden maanpäällysten on Kreivi Pietari Braahe ansannut kiitoksen Suomalaisilta. Kahdestiki oli hän Suomen päällyksenä, ensin 1637—1640 ja toisen kerran 1648—1650. Kummallaki ajalla kartutti hän paljo hyvää Suomelle. Hänen aikoinansa synty usiampia kaupunkeja Suomeen, kun kyliä monen muun aikana. Niin Sordavala v. 1640, Kristiina, Braahe, Kajana ja Hämeenlinna vuoden 1650 paikoilla, Pietarsaari 1653 ja ehkä Haminaki yksinä aikoina. Hän myös ensin sai uuden Akademian Suomeen ynnä monta muuta hyödyllistä laitosta, joidenka tähden syystä häntä Maanisäksi mainittiinki.
[2] Pohjanmaan neljä vanhinta pitäjätä ovat Kemi, Salo, Pietarsaari ja Mustasaari. Kustaki näistä synty aikaa voittain eripitäjiä, vaan ei käynyt yhdenkän niin onnettomasti, kun Salon, joka oikein sikiöiltänsä syötiin. Wiisi sataa vuotta tästä takasin oli eteläpuoli Oulun lääniä ja koko Kajanin lääni Salon pitäjätä. Käytiin sillon kolmen ja neljänki kymmenen penikulman päästä pappia kuulemassa. Kajanilaiset esinnä muutaman kymmenen penikulmaa jokia ja järviä matkattua heittivät sitte veneensä Oulujärven länsipäähän, josta paikkaa vieläi Wene'heitoksi sanotaan. Nykyset Limingan, Oulun ja Muhoksen, Paltamon, Sotkamon ja Hyrynsalmen pitäjät erosivat Salosta v. 1490, Kalajoki 1525, Luoto ja Pyhäjoki 1573, Siikajoki 1689. Niin sanalaskua myöten jäiki veitsi jakajan kätehen Salolle, vielä emyytensäki Braahelle menetettyä.
Liikunnosta ja levosta.
Ihminen on luotu liikkumaan ja kasvoinsa hiellä elatustansa hankkimaan. Ja onki tämä hänelle onneksi. Terveyttä seuraa lepo, tytymäinen mieli, rauhallinen uni terveys ja pitkä elämä. Kohtuullinen työnteko vahmistaa ruumiin, virkuttaa veren ja muut ruumiinnesteet, estää monet taudit tulemasta ja parantaa tulleetki. "Uutteruus ja kohtuus, sano entinen mainio viisas, ovat kaksi parasta lääkäriä, joka vain niitä seuraa, harvoin kolmatta kaipaa." Waikka kyllä herrasväki muuten paremmin terveyttänsä puoltaa, niin näemmä kuitenki talonpoikasen rahvaan aina elämän terveempänä voimallisempana ja raittiimpana, johon ainoana syynä on näiden töisevyys ja kohtuus nautinnossa. Köyhyyttä ja vajavaisuutta on moni kehunu rikkautta paremmaksi ja pianpa onki syy kehua. Alituiseen istuntaan vi raltansa vaaditut tekevät hyvin, jos he edes tiimankaan päivässä ovat liikkeellä. Kovin raskasta, ylimäärästä työntekoa emme kuitenkan kiitä terveelliseksi. Semminki heikot, kivulaiset ylen nuoret ja kovin vanhat pitäisi siitä armah tettaman. Werisylkyset, keuhkotautisia, sydäntykyttäjältä ja suolirevenneiltä vaivatut, rujot, rammat ja muut senlaiset varokoot itsiänsä kovista nostamista; kehnorintaset erittäin sulattamien metallojen höyrystä, kalkin ja kivien tomusta. Töitä ja toimia seuraava levollinen uni tekee ihmisen tulevihin töihen soveliaaksi. Jota raskaampi työ, sitä suurempi unen tarve. Raittiille, terveille ihmiselle on kylläki 6:den eli 7:män tiiman unesta; nuoret kasvavat lapset, heikot ja kivulaiset nukkukoot kauemmin. Unen kaipuussa ovat liikunto, toimi, tytyväinen mieli ja hyvä omatunto paremmat kaikkia muita unettavaisia aineita. Ylellinen valvonta on kovin määrällinen työttömällenki, vielä vaarallisempi töissä rasitetuille. Liika syöminen ja juominen iltasilla tekee unen levottomaksi samoin lämpimät ja pehmiät eli kylmät ja kostiat vuoteet. Painaja join muutamia rasittaa, ikääskun rinnalle polkisi, ei ole muu kun äkkiä tuleva kohtaus, yhtä tautia kun suonen vetäjä. Siltä vaivatut tekevät hyvin jos he heittävät iltasyönnin, juomat sen sijaan korttelin kylmää vettä, nukkuvat korkialle päänalukselle, ei seljälle, vaan kyljiellensä ja kovemmissa tiloissa toimittavat erityisen valvojan, joka painajan tultua olisi valmis herättämään.
Satuja.
1. Paimenenten toivotukset.
Kaksi paimenta itäisellä maalla istuivat karjainsa ohella ryhevän puun suojassa ja puhuivat toivoistaan ja huolistaan. Puhuessaan läheni heitä keskiikänen, kaunis mies, lempiä ehkä yksvakainen kasvoiltaan. Nuorukaiset kumarsivat häntä ja antovat hänelle ruokaa eväästään. Wähän syötyä mies sano: "minä olen Tapio, se metsiin kuuluin kuningas, anoote, mitä toivotta, niin minä sen teille hyvä tahtosuutenne palkaksi annan." — "Niin suo'pa minulle, lausu kohta toinen paimenista, että kauniita ojia ja pieniä jokiloita rupeaa juoksemaan karjamaiteni läpi, jotka tekisivät niittuni ja laitumeni lihaviksi!" — "Tapahtukoon! vastasi Tapio.
"Woi tuhma, ajatteli toinen, kun et ymmärtänyt pa- rempata anoa." Nyt tuli hänen itsensä vuoro ja hän lausu: "salli, hyvä Tapio, toisen sakaran Euphraaten virrasta kaloinensa, kultinensa ja muine hyvinensä maiteni läpi kulkea!" — "Tapahtukoon!" vastasi taasenki Tapio. Samassa nousi virta vesinensä, voiminensa ja lakasi paimenen karjoinensa koko laitumelta.
Suuri pala suun repäsee, pieni kylläsnä pitävi.
taikka