§. 12. Seuraavat k, n, t liitetään Warteen sillänsä paitsi tavuilla he [1], le, ne [2], re, se [3], 'a, 'ä päätyvihin varsihin [4]. Niissä muuttuvat pääte'äänikkeet e, a, ä lyhyiksi i, o, e, joita jonkun täysikerakkeen jälkeen ei millään merkitä, paitsi sillon, koska seuraavat kerakkeet k, t itset jälle menehtyvät (k. § 14), jossa tilassa ne vaihtuvat edellisiksi. Puolihon (') jälessä muuttumat o, e seuraaviksi kerakkeiksi n, t ja kerakkeen k edellä t:ksi. Ainasovut ln, rn, sn muuttuvat äänen somemmuuden vuoksi ainasovuiksi ll, rr, ss, ehkä sn kuitenki toisilta sillänsäki pidetään.

[9] Aina, littera; äänike, vocalis; kerake, consonans. Johdesanoja: ainallinen, ainasto, ainastollinen edl. — Ainoja on ennen nimitetty: bokstavi, puustavi, puostavi, puokstavi, puostavi, puostava, kirjanenä, nenä, kirjain, kirje edl. Se muuten paraski nimitys näistä kirjain ei ole soma semmoisissa käytteissä, kun esimerk. kirjaimellinen kirjotus, kirjotti kirjan latinan kirjaimilla edl, jonkatähden pitäisi johonkuhun sopivampaan uuteen yhdyttämän ja sentähden olenki nimityksen aina tässä valinnut. Äänetön (consonans) on myös sopimaton nimi, jonkatähden sitä olen kerakkeeksi nimittänyt ja kaksiäänikettä (diphtongus) olen mainiva kaksikkeeksi.

[10]. Warsipäätteet ovat taikka pitkiä taikka lyhyitä s.t.s. Warren pääte'tavut äännetään taikka kahdelta taikka yhdeltä äänikkeeltä. Pitkiä ovat päätteet kaikissa yksitavuisissa ja oi-päätteisissä usiampitavuisissa Warsissa, lyhyitä muissa. Lyhyet päätteet erotetaan kolmeen lajiin: a) päätyvät ne tavuilla he, le, ne, re, se; b) tavuilla 'a, 'ä; c) jollai muulla yksiäänikkeellisellä tavuella. Koska Puolihota (') 'a, 'ä; päätteissä ei kaikitse kirjoteta ja saman päätteen edellä aina käypi joku äänike, niin on sillä tavoin vieretysten sattuvat kaksi äänikettää muutamilta luettu pitkäksi päätteeksi. Kuitenki ovat ne oikioista pitkäpäätteisistä erotettavat, joita vaan kaikki yksitavuiset ja oi-päätteiset usiampitavuiset Warret ovat.

1) Nämät aji, oji, uji lyhenevät tavallisesti pitkiksi kaksikkeiksi ai, oi, ui; toisin ainasovuiksi ae, oe, ue; aei, oei, uei; aje, oje, uje; ajei, ojei, ujei. Esimerk. sojisi, tavallisesti soisi (Sav. Karj.); soesi, soeisi, sojesi, sojeisi (Turussa Uudella maalla edl).

2) Toisin äänikkeiksi a, o, u, y, ä, ö; aj, oj, uj, äj, öj. Esimerk. antaisi toisin antasi (Sav. Karj.); annaisi (annajsi) (Tur. Uudm.).

3) Toisin kaksikkeiksi ei, e; i-i kaikissa, vaan e-i ainoastaan korollisissa tavuissa, harvon korottomissa, eikä koskaan korottomissa he, le, ne, re, se päätteisissä. Esimerk. karsisi toisin karseisi (Häm. Tur.); anelisi t. aneleisi; imisi t. imeisi.

4) Toisin k. §. 10. II. 2. Esimerk. naji tavallisesti nai t. nae, naei, naje, najei (Häm. Tur. edl). .

5) Toisin äänikkeiksi o, u, y, ö. Esimerk. uskoi t. usko (Sav. Karj. Kaj.). Itsehtyvissä Lausukoissa, jotka päätyvät tavuilla tu, ty edelläkäyvillä a'u, e'u, e'y, i'u, i'y, o'u, u'u, y'y, ä'y, ö'y katoo toisia puhe'tapoja myöten pää'te'äänike ja t seuraavan i edellä muttuu s:ksi. Esimerk. ilmautui (ilmautu) t. ilmausi (ilmaut'i).

(1). a, ä, e, i oikeimmin lyhenevät puoliäänikkeiksi: o, e, i, e, joista a) i:ssä syntynyt jälkimmäinen e toisia puhetapoja myöten pysyyki, juosten seuraavan j kanssa kaksikkeeksi ei eli äänitteeksi e (karsi t. karsei, karse). Edelliset o, e, i katovat myötänsä, paitsi Puolihon (') ja kerakkeen (t) jälessä, joiden kanssa toisin vaihtuvat kerakkeeksi s. Niin tapahtuu b) Puolihon (') jälessä kaikitseki (esimerk. arva'i t. arvasi), vaan c) kerakkeen t jälessä ainoastaan sillon, koska edelliset vierusainat ovat joitakuita l, n, r, aa, ie, ii, ou, uo, uu, yy, yö, äy, ää, öy, (esimerk. souti t. sousi.) Myös d) pysyy o kaksitavuisissa varsissa, joiden edellisessä tavuessa on joku äänikkeistä a, e, i. Semmoisissa se seuraavan j kansa tekee kaksikkeen oi eli äänikkeen o (esimerk. lauloi t. laulo). Waan e) jos a edellisessä tavuessa on seurattuna joltai muulta ainalta, kun yksinäiseltä l, n, r, u yhteenjuoksee o-j kutentahansa joko kaksikkeiksi oi eli äänikkeeksi o, i (esimerk. laittoi, laitto, laitti).

1. Seuraavan k, n, t edellä muuttuvat varret teke, näke varsiksi tehe, nähe (esimerk. tehkö).