2. Kolmetavuisissa ne päätteisissä varsissa muuttuu keraketten k, t, edellä lyhetty pääte e kerakkeeksi t, jonka ohessa edellinen n katoo, esimerk. yletkö, ylettä. Samalla lailla katoo n kerakkeen t edellä muissa tapauksissa, esimerk. sanoissa muuatta, tuta, käätä.
3. Päätteissä kse katoo k myötänsä ja s. seuraavan kerakkeen k, n, t kanssa yhtyy kun muissaki se päätteisissä varsissa. Samate katoo t kaksitavuisissa tse päätteisissä varsissa, vaan kolmi ja usiampitavuisissa varsissa, joissa eritapoja myöten ts vaihteleksen ainojen ht, tt, ss, h kera, muuttuu ts seuraaviksi kerakkeiksi n, t ja k:n edellä t:ksi. Warsi seiso tekeypi eritapoja myöten varreksi seise jonkun kerakkeista k, n, t seuratessa, esimerk. seisonut t. seissyt.
4. Seuraavan t edellä menehtyy kuitenki toisia puhetapoja myöten pääte'äänike a, e, ä niistä tavuilla ta, te, ta päätyvistä varsista joiden päätteen edellisessä tavuessa on pitkä äänike avoina eli kerakkeilta h, l, n, r, s seurattuna, esimerk. kaatata t. kaatta. Samalla tavalla tunteta t. tutta (lentätä t. lettä). Itsehtyvissä Lausukoissa, joiden varret päätyvät tavuilla tu, ty edelläkäyvillä a'u, e'u, e'y edl (K. §. 11. III. 2) katoo toisia puhetapoja myöten pääte'äänike u, y, esimerk. antaututa t. antautta.
(Lisää ja loppu toista).
Satuja.
1. Harakka.
Ylpiäluontonen harakka löysi riikinkukon sulkia ja tekeysi mielestään koriaksi niitä päällensä pukien. Semmoisena jo pitiki itsensä ei muita riikinkukkoja kehnompana, joiden parveen lensiki, entiset toverinsa ja ystävänsä omasta suvusta ylenkatsoen. Waan riikinkukot kuitenki tunsivat hänen harakaksi tavoiltaan ja karkotit hänen seurastaan, kun ensin olivat sulkansa hyvin pois nykkineet. Häveten lähti hän jälleen toisten harakkain parveen, vaan nämätkän ei enää suanneet häntä joukossaan, kun ennen parempana muka ollessaan oli heidät ylenkatsonut. Niin täyty hänen kaikilta hyljättynä elää yksinänsä.
Ei pitäisi laina-vaatteilla herraksi ruveta.
2. Janis ja Warpunen.
Kotka hätäytti jänistä ajamalla, jotta tämä viimmen ei enää älynnyt, mihen paeta, vaan kellistyi paikalle ja huokui raskaasti. Sen näki varpuinen lähellisestä puusta ja rupesi pilkkaamaan sanoen: "no, Jussi rukkaseni, kunne'ka nyt muinen keviät jalkasi heitit tahi minkätähden et juokse? Ei sinussa taida kuitenkan kotkalle vastustajata olla." Waan hänen toista onnettomuudessaan niin pilkaten tuli kotka havatsematta ja söi esiksi hänen itsen.