Wanhoja Lauluja.
1.
Ei tuosta emo torunna,
Kun ma maion maahan kaasin,
Lehmät metsähän levitin.
Ei tuosta emo torunna.
Kun särin pari patoa,
Poltin paian palttinaisen.
Eikä tuostana torunna,
Kun tein kehnon kehrävarren,
Wäärän värttinän rapasin.
Waan tuosta emo torupi,
Kun ma nain typerän naisen,
Toin tuhman tulenpuhujan,
Pahan paian ompelian,
Kehnon langan ketreäjän —
Pahan paian ompelevi,
Päälle päärmehet tekevi;
Kehnon langan ketreävi,
Päiksi pellavat tuhovi.
2.
Noin kuulen emon sanovan,
Waimon vanhan lausuelman:
"Miniä on minulle tuotu,
Koan kokka, saunan salva,
Sylttysukka, kalttokenkä,
Penkin pestyn hiereliä,
Lattian ripottelia,
Tuvan uuen turmelia;
Toi toran pereheseni,
Surun saatto leipähäni.
Parempi olisi ollut,
Parempi oripolosen,
Tuoa Tuonetar tupahan,
Manatar tähän majahan,
Kun tuoa toruja nainen,
Saaha riski riiteliä."
Ei ollut orihin syytä, Ei vikoa liinaharjan; Sen ori kotihin tuopi,
Liinaharja liuvuttapi, Ku on pannahan pajuille, Korjahan kohotetaan,
Liitetähän listehille.
3.