Walehia lasten laulut,
Tyhjiä tytärten virret.
Kolme Sanaa Savon Puolesta.
Joka lassa lastatahan,
Miessä mielehen tulepi;
Sananlasku sangen selvä,
Wanhemmilta valmistettu,
Meiltä mielehen otettu. 5
Minä miessä nuorempana
Kävin kerran Kokkolassa,
Kuulin siellä Kainulaisen
Maani miehiä manaavan,
Sanovan Savon sioiksi; 10
Minä en virkkanut mitänä,
Wasta annan vastauksen.
Tulin taas Turusta kerran,
Kuulin hullun Hämäläisen
Savon miehiä sanovan, 15
Roimahousuiksi hokevan,
Pitäjäksi pieksukengän.
Sanon sihenki sanani,
Muutamaisen muistuttelen,
Waikk' on vuosia välihin 20
Jäänyt kyllä kymmenenki.
Piäs vähän, pinkkapöksy!
Kuin sanon pari sanoa:
Ei ole maata miehetöntä,
Kirvehetöntä kyleä; 25
Ei sieä sian nimeä
Ylisummahan sanoa.
Kuka se ei kuuta tunne
Itäpuolta täytyväksi,
Luotehelta loppuvaksi, 30
Sanonet sitä siaksi.
Sekasin on seurakunta,
Tuon nyt tietävät tytötkin.
Eikös hulluja Hämeessä,
Kataloita Kainussakin? 35
Samati Savossa kanssa.
Waan samassapa Savossa,
Jos on joukko joutavia,
Miehiä mitättömiä,
Niin on toisia toella 40
Ymmärryksen ystäviä,
Isäntiä ihtestänsä,
Renkiä rehellisiä,
Jotka kyllä joutomiehet
Panevat pykäystöille, 45
Eli neuovat nevalle,
Laittavat lapion kanssa,
Ojankot oivalliset,
Kannon vääntäjät väkevät,
Nevan kuokkiat kovimmat; 50
Jost' on leipämme levinnä,
Sahtikannumme sakonna,
Puuropata paisununna.
Mitäs naurat, nappipöksy!
Rohkenee tuo roimahousu 55
Pieksukenkiä piteä,
Saa tuo saappahat pyhäksi.
Jo sanon sanani toisen:
Savoss' on samati vielä
Melkiöitä mestaria; 60
Harvon on haettu Hämeestä,
Harvon Kainusta katottu,
Käsitöihimme ketänä.
Niinpä taasenki tapahtui
Johik kumma Suonenjoilla, 65
Savonmaassa mainittava —
Mies on teettänyt tapulin,
Opinkäymätön osannut,
Kellotornin kelvollisen,
Jok' on kaikelta kohalta, 70
Juuri julkinen rakennus.
Kukas kummaksi sanookaan,
Jos ne teettävät tapulin,
Jotka kouluja kokevat
Monen mestarin tykönä; 75
Eipä hän opissa ollut,
Ei toisen tekevän nähnyt,
Eikä keltänä kysynyt,
Kuinka pannahan perustus,
Kuinka seinät seisonevat, 80
Kuinka pylvähät pysyvät.