Suuremmista tulenvahingoista säily Braahen kaupunki kauan ja aina vuoteen 1810 asti, mutta vainoin, kato-vuosien, tautiaikain kovat seuruut ovat valitettavasti paljo pahaa tehneet Braahessaki. Ison vainon aikoina Kaarlo XII:n hallitessa muuttausi enin osa asukkaista tavaroineen Tukhulmiin. Rauhan tehtyä v. 1721 palasivat jälle syntymäpaikoilleen — vaan mimmoisille asemille! Suuri osa kaupunkia tuhkana, kirkko ja muut polttamattomat huoneet hevosnavettoina, lintuin pesinä, kaikella tavalla sovastuna, pihat ja kadut paksulta heinää kasvavina. Wasta vähitellen monimuotisella yrittämällä taisi kaupunki siitä tuhosta tointua. Muutamia aikoja ennen (1696—1697) oli iso kulkutauti vuoden sisässä Braahesta ja Salosta yhteen luettuna tappanut 477 henkeä.
Braahen jälkisaikasista tapauksista saamma mainita seuraavat.
Wuonna 1785 laitettiin kirkon ja seurakuntain kululla uusi urkuvärkki.
1791, 7 Huhti-kuuta, sai Braahe ulkokaupan oikeuden ja omituisen tullikontuorin. Oli kyllä jo vuonna 1765 annettu Braahelaisille lupa ulkomailla kauppaa käydä, mutta Oulun, Waasan eli Kokkolan tullin kautta.
1810, yöllä 6:tta vastaan Lokakuuta, palo suurin ja paras osa kaupungista yhteensä 70 taloa ja samassa raastupaki.
1815 oli kaupungissa 20 avonaista kauppapuotia, nykyään vieläi usiampaa, uudessa, paremmin raketussa kaupunkiosassa. Talojen luku on 100 suurempien, pienempien.
1819, 2 Syyskuuta, kävi korkiamuistosin Keisari Aleksanderi Braahen kaupungissa ja kirkossa.
1820 laitettiin kivimuuri kirkkotarhan ympäri.
1831 laitettiin tiimakello torniin uurisepältä Matti Eikiltä Pyhäjoesta. Siitä makso kaupunki 300 riksiä Ruotsin velkarahaa.
1832 oli asukasten luku 1600; kahdeksankymmentä vuotta ennen ei ollut kun korkeinta 700 asukasta Braahessa.