Ei siis ole'kan kaikki kultaa, ku kiiltää, kaikki hopiata, ku hohtaa.
4:nessa. Wäha toisella tavalla ennen präntätty (k. Kantele, 2 Osa, s. 33). Wäjeltäisin, menostaisiy, äänneltäisin, kaikkuisin. Lehvät, oksilliset haarat puussa, ryhevät puunoksat. Lellättäisin, liikuttelisin, heiluttelisin, tuuvittelisin.
5:nessa. Oli mulla muoto muinen jne. Pieni runonen, jota toisinaan olen kuullut naisten huolissaan laulevan. Muuten sanotaan sanalaskun tavoin:
Murhe tuopi mustan muovon, huoli harmajan hapenan.
6:nessa. Käyn mä kymmenen kyleä jne. Wähä erilailla ennen präntätty.
7:nessä. Kumman kukko, laajan lintu jne. Näyttää, kun olisi palkollisen sanoja, joka kukolle toru varahin väkeä herättämästä ja siitä häntä uhkasi tappaaki. Wienon, kummalla äänelläsi.
8:nessa. Muill' on onni työn tekevi jne. Tämäki pieni runo muistuttaa maamiestemme joutavasta luulosta, erityisen haltian kullaki ihmisellä olevan, vaikkei ole'kan kellänä muuta haltiata, kun yhteinen Jumala ja itsensä. Se erotus, joka nähdään ihmisten vaihilla, nimittäin, että toiset pienemmilläki tiloilla ja saaleilla aina elävät hyvin ja asuvat rahallisna, toisilla eivät riitä suurimmatkan palkat ja muut saaliit, vaan tahtovat aina velanalasna olla; se tulee useimmitenki ihmisen omasta syyttämästä, ei haltiasta, hyvästä tahi pahasta.
9:nestä. Sananlaskun tavoin välistä huolellisten suussa kuultava.
Muistelmia Braahen eli Salosten kaupungin asioista.
(Lisää Tammikuun lehteen).