Läksi emo etsimähän
Olutveellä otrasella,
Kakrasella kannikalla,
Leivällä rukehisella. 20
Etsi pientä pojuttansa,
Kullaista omenuttansa;
Eip' on löyä pojuttansa,
Kullaista omenuttansa.
Läksi veikko etsimähän 25
Olutveellä otrasella,
Kakrasella kannikalla,
Leivällä rukehisella.
Etsi pientä velleänsä,
Kultaista omenattansa; 30
Eip' on löyä vellyttänsä,
Kullaista omenuttansa.
Läksi sikko etsimähän
Olutveellä otrasella,
Kakrasella kannikalla, 35
Leivällä rukehisella.
Etsi pientä vellyttänsä,
Kullaista omenuttansa;
"Missäpä olet, veikko rukka?
Tule poies, veikko rukka!" 40
"Emmä pääse, sikko rukka!
Pilvet päätäni pitävät,
Hattarat hivuksiani.
Wipu toista jalkoani
Päästä päätä, Päivän poika, 45
Silmiä hyvä sikiä;
Silmät tähtiä lukevi,
Sääret honkia hosuvi.
Kuu kulta, jumalan luoma,
Lähes päätä päästämähän, 50
Syötä Karjalan kaloja,
Kuvetjärven kuorehia."
Jälkimaine. Tämä yksinkertanen runo on Wenäjän puolelta Karjalasta peritty ja lienee kylläki vanha, koska Päivän poikaa ja Kuuta poika siinä rukoilee vivusta itsiänsä päästämään.
Naimaruno.
Saatanhan minäi sanoa
Ja panna paperin päälle,
Nuoren kansan nähtäväksi,
Miten ennen on eletty;
Ainapa huvempi aika, 5
Jos on jotai e'essä.