Olipa kerran keisti tyttö,
Joka kulki koriana,
Silkin karttunin sisässä,
Kiirehesti kirkkotiellä. 10
Kun sitte tuli sisälle,
Herran hnoneseen hojotti,
Lakois huonot lattialle
Saman sankarin jaloissa.
Sitte koipesi koria, 15
Lähti kirkon lehterille,
Etupenkkihin pöjötti.
Peilin sievästi sivalsi,
Johon kahta kasvojansa,
Kahto kaulansa visusti. 20
Helottipa kultahelmet,
Niitä käänteli käellä,
Sovirteli sormillansa;
Sitte päätänsä siveli,
Kohenteli koriasti. 25
Joutupa mukoma neiti
Morsiaksi muutamalle,
Talonpojalle hyvälle,
Joka piti pieksukengän,
Hatun halvan ja matalan, 30
Sarkavaatteilla vaelsi.
Wiikon muutaman perästä
Ihan läksi iltasella
Poika kulkemaan kotoa
Naisen luoksi lauantaina. 35
Sitte sinne tultuansa,
Päästyä pimiän tullen,
Naisen luoksi lämpösehen;
Toinen alkapi torua:
"Kuinka kulet kutjuttelet 40
Kehnosti kun kerjäläinen!
Oisit ostanna paremmat
Saapas kengät kelvolliset,
Aika'anturat alaasi,
Hankkinut hatun paremman, 45
Hyvin korkian kopalta,
Werkavaattehet hyvätki
Laullensa laittanunna,
Ettet sarassa samoisi.
Ka'pas monta muuta miestä, 50
Nuorta miestä naimatonta,
Kun ne kulkevat isosti,
Uurivyöllä astuilevat,
Werkavaattehet komiat,
Hatun koppa korkiampi, 55
Saappahat hyvät samate,
Jotta palkit paukkoavat.
Sin' et huoli semmoisista,
Wielä viivyt viinan luona,
Rouvituvissa tuhiset." 60
Eipä enä ensinkänä
Maata poika malttanunna,
Wiipyä sialla sillä.
Kun oli kuullut kunniansa,
Pistihen ulos pihalle, 65
Otti lasin lakkarista,
Ryyppäis siitä oiva ryypyn.
Siirsi jällehen sisälle,
Wutkastihen vuotehelle,
Naisen luoksi lämpösehen. 70
Muikkais suuta morsialle,
Pian niinkun pilkan vuoksi,
Härnäten häjytapaista.
Haispa viinalta vähäsen
Häjyn neitosen nenähän. 75
Kohta koplasi kuvetta,
Tunsi lasin lakkarissa.
Tuosta sai tytölle tuska,
Alko pauhata pahemmin
Sulhaselle suutuksissa: 80
"Heitä lasi lattialle,
Heitä helvetin kovasti,
Heitä heti kappaliksi;
Osta uuri sen siahan,
Taskukello kelvollinen, 85
Kultavitjat ja komiat,
Että hohtais housun päällä,
Kiiltäis kirkon lattialla,
Se olis kaunista katella."
Wasta poika puolestansa 90
Alko vastata vakaasti,
Halki haastella asian;
Kovin kauan kuunteliki
Ihan ilman äänetönnä.
Sanopa ensisanoiksi: 95
"Sitte on sika nimeni,
Jos ma tänne toiste tullen,
Ehkä oli ensikerta,
Kun ma luonasi lepäsin,
Ompa varsin viimmenenki. 100
Kos et kuitenkan hävennyt
Haukkumasta hallin lailla!
Laita poies puolestasi,
Mitkä on minun omani
Avioksi aiottuna, 105
Liiton merkiksi minulta.
Kun ma luulin kunnollisen,
Saavan armahan avion,
Jonka kanssa kaunihisti
Woisin aikani asua 110
Aina asti vanhuutehen,
Suuren suomasta Jumalan,
Joka avion asetti."
Eipä enemmän puhunut
Poika sille puolisolle, 115
Kisko kihlansa takasin,
Jätti tytön tyhjillensä.
Tämä näin typerä tyttö
Outti miestä onnellista,
Lykyllistä lyylätteli; 120
Kun ei toista tullu'kana,
Joutu renkirehjanalle,
Juomarille heittiölle,
Saalihinsa tuhlajalle.
Warsin sarkavaattehetki 125
Häjyn kurkusta kurahti.
Eukko ylpiä ärisi
Julman juomarin tarvoille,
Ihan ensivuoellansa;
Jopa toissa toimitteli 130
Wiinatilkan viriästi
Ukon suuhun ja — omahan.
Tuli julma juoppoeukko,
Loppu äiältä ärinä.
Sitte kahen kallottelit, 135
Wuoron kuppinsa kumosit.
Ei se ukko elänytkän
Marsin kauan vaimon kanssa;
Pian kuoli kulkemasta,
Jätti eukkonsa elohon, 140
Jätti lapset lattialle,
Kaikki kylänkynnykselle,
Äiti ärmätin käsihin,
Jok'ei huolta huomenesta,
Pitänyt pientensä ylite, 145
Piti viinan vinkerästä.
Joka päiv' ol'juovuksissa,
Kanto kaikki vaattehensa,
Puumulinsa, silkkisensä,
Wiinan myöjälle visusti, 150
Weipä vielä kultahelmet,
Että pienen kirkkopeilin,
Tilkan eistä tiettämästi;
Kaikki suimi suuteksensa
Wiinassa ihan visuhun. 155
Wiina viekas se vetäpi
Waimorukan vaattehia,
Tuli loppu lappaminen,
Akkarukan appaminen.
Alko sitte akkurukka 160
Kuleksia kupparina,
Huusais huonoja hyviä,
Teki ämmät terveheksi.
Saihan sitte sarvillansa,
Hankki hameheittiöitä 165
Pahan paikan peitteheksi.
Joshan jollon suuruskouran
Anto akat palkastahan,
Jopa neki julma akka
Waihto viinaksi visusti, 170
Lapsiltansa lallutteli,
Suulta lasten surkioien,
Joita nälkä näännytteli.
Akkarukka allin lailla
Kohmelossa kuikutteli, 175
Kun ei einettä etehen
Ollut mitän ottamista,
Siinä harmista havahti
Kysyi ensin iteltänsä!
"Kuhun joutu koreuteni, 180
Mihen kauneus katosi?
Mik' oli nuorena minulla,
Kun se suuttu sulhopoika,
Kun ma vaatteita valitin,
Sanoin kulkeman sarassa, 185
Kehnosti kun kerjäläisen;
Itellenpä ennen sattu,
Sattu keskelle sanani."