Te vanhemmat! kasvattakaa lapsenne kurituksessa ja Herran pelvossa. Sillä joka yhden niistä pienimmistä turmelee, parempi hänen olisi, että myllynkivi ripustettaisi hänen kaulaansa ja hän viskottaisi meren syvyyteen.
2. Kaksi koiraa, vanha ja nuori.
Wanha koira neuo nuorempatansa ja lausu: "se ei ole ollenkan kaunis tapa, ihmisiä haukkua ja vielä pahemmin tehty on, ketänä purra." Nuori koira rupesi ajattelemaan, mikä kumma siinä oli, että nyt semmoisia kuuli vanhan lausuelevan, joka kuitenki ennen oli äkein kaikista ollut ja monta ihmistä pahasti purrut. Wähä mietittyänsä pian löysiki syyn: saarnaaja oli itse hampaaton ja muutenki vähävoimanen ketänä haukkumaan.
Niin ihmisetki usein harjottavat kaikenlaista pahuutta nuoruudessaan, vaan vanhemmallaan ei enää pahoin töihin kyetessä tekeyvät siivoiksi ja alkavat muita nuhdella.
taikka
Ei ole voista veitsettömän, hampahattoman lihoista.
3. Koira, Kukko ja Kettu.
Koira ja kukko matkasivat yhdessä taipaletta. Illan tultua rupesivat maata, koira puun juurelle, kukko oksalle. Aamupuolella yötä alko kukko tapansa mukaan laulaa. Sen kettu metsässä kuultua heti mietti, millä saada suuhunsa kukon. Sillä mielellä astu lähemmäksi puuta, rupesi kukkoa laulustansa kiittämään, sano niin sulosta aamuvirttä ei koskan ennen kuulleensa ja viimmen käski kukkoa luoksensa eineelle. Waan samassa heräsi koira, ja einehen tarpeessa hänki, söi paikalla ketun suuhunsa.
Toiselle kuoppaa kaivava usein itse kaatuu sihen.
4. Sääski ja Jalopeura.