Toisintoja. v. 5, 6. Josko mennen joutavalle, I. joutava pitävi. v. 11, 12. P. Kojo k., Seinän a.s. v. 13—15. kussa Kojo, siinä kihla, K. kihla, s. otto. v. 20, 21. Nuorta neittä naiakseni, Wastakasvoista v. v, 25, P, p, sialta, v. 54, A. kostitsoiksi. v. 75. Rekehensä reutoeli. v. 79, 80. Noita Pohjan kankahia, Lapin synkkiä saloja. v. 82. Äiön orpanaa o. v. 84. L. villaista hametta, v. 87. Yhen otran syämestä. v. 88. N. t. revon jälille. N. t. jänön jälille. v. 89. Nosti mutso päätä reistä. v. 96. Revon reuhkajan reessä, Jänön jäätäjän jälillä, v. 98. K. tämän K. r. k. Kojon pojan puolisona, v. 103, Weti (Sivalti) v. v. v. 115. H. uusilla jäl. H. huutajan j. v. 116. A. askelilla. v. 141, 142. Elä huoli Hiien (Hiitten) huora, Uota saat Kojosen määlle. v. 142. K. kosken pyörtehesen. v. 143, 144. Weitsettä lihoa vuollat, K. verta k., Kun et kuule miun sanoa. Syötsä (Weistät) v. l., Saat sa (Apat) v. k. v. 149—155. Pani pään kosken kiveksi, Nänniset k. k. v. 162, 163. Akka on vanha lattialla, Noin akka sanoiksi virkki. v. 162—165. Wävy noin sanoiksi virkki: Äiän tieän sanomia, Jop' on kuoli tyttäresi (Hyvin tyttösi elävi). v. 163. Kosotsikka karsinasta. v. 170. Tyttären l. v, 175-177. Woi jos tietäisit, et söisi, v. 184 — Toisen syötän vaattiesta. v. 194 — Nousi tuosta kuolemasta, Itki päivän, itki toisen, Itkipä kohta kolmannenki: Wieri kyynel, vieri toinen, Wierkäi vetrehet veteni jne (k. Kalevala XXXI. 166 e.).

Jälkimaine. Tämä Wenäjän Karjalasta saatu runo on toisella tavalla ja vaillinaisemmasti jo ennenki präntätty kirjassa: Sehröters Finnisehe Runen, Kojoisen Poika. Myös luetaan yksiä paikkoja pian samalla tavalla Kalevalan runoissa, Lemminkäisen ja Ilmarisen kosiomisista.

Osviittoja. v. 1. Sillanpäässä, huoneen ovelta pihalle käyvä silta, v. 6. Jouko, Joukas, Joukonen, Joukahainen, Joukamoinen, Joukavainen. v. 16. Kolkko, kolkkasi, koppasi, kopisti, löi. v. 25. Pilkan, pilkun, tähden, v. 37. Nieklojen, neulojen, äimien, v. 38. Tapparoita, kirveitä. v. 62. raatant, raatanut, tehnyt, täyttänyt, v. 75. murralti, vei väkisin, pakolla, murtaen, m. 89. Mutso, nuori vaimo, v. 93. Milma, minua, v. 100. Kutrisia, tukkaa, hivussuortuvia. v. 102. Haventa, hivusta, partaa, v. 107. Hukan, suden, v. 115. Huhkajan ulvovan. v. 116. Ahkiossa, kehnossa reessä, v. 157. Kostitsoiksi, anniksi, antimiksi, kylälahjoiksi. v. 172. Kukkijalkaseni, kukka-ihanilla jaloilla, v. 188. Palakaisen, palvosen, polosen, onnettoman.

Runo Ollista ja Perehestansä.

Täss' on laki laulajoilla,
Tienkäviän käsikirja,
Jok' on koottu kokonansa
Irstasista ihmisistä;
Ensin Ollista alettu, 5
Joka halpoa hakepi,
Ahnehtiipi aivan paljon,
Eikä raski raukka syöä
Evästänsä ensinkänä,
Matkoillansa maalimassa 10
Waikkapa vaeltelepi,
Rehellissä reisumiessä,
Tuonne Pietarin perille;
Eipä koske konttihinsa
Wielä viikonkan perästä. 15
Oulun tiell' ei ollenkana,
Syö siellä semminkänä,
Ala lampahan lapetta,
Wiillä lihaviipaletta;
Säästäpi vaan särvintänsä, 20
Ruinuellen ruokiansa.

Mutta kuitenki on kumma,
Kun joutupi jonkun kerran
Kumppalinsa kursin alla;
Jo sujupi suuri joukko 25
Sisähän sianlihoa,
Syöpi kinkun kiukeloksi,
Lappehesta läskin kaikki;
Saapi sillon kumman kursin
Wielä voivakkanenki, 30
Josta Antti aikalailla,
Kerran noitu Nousiainen:
"Kun tuo raski, raato, syöä
Läskin kaikki, läyskäleuka."
Kuinka kävi Kuopiossa, 35
Mainioilla markkinoilla,
Wuonna neljättäyhellä
Päälle kaheksan satoa:
Oli kuulu kumppalina,
Tiina Remes, reisumiessä; 40
Ei se säästä särpimiä,
Eikä muitana emältä.
Eipä viittä vuorokautta
Kestänynnä kierrätellä,
Lahmata sikolapehet, 45
Kun jo luina loukahteli,
Kämähteli känttyränä,
Alle kannun arkkusessa,
Jotta Olli ouostuen,
Kauhistuen kahtelepi. 50
Toki veistänsä vetäpi,
Jukertapi junkiansa;
Waan ei puukko pysty'känä,
Liuskahteli linkkuveihti.
Eihän luuhun, luullakseni, 55
Kenenkähän keihäs pysty,
Eikä veihti verronkana.

Wasta virsi venyneeki,
Laajenepi laulu kanssa,
Noista sauista somista, 60
Jotka talossa tapahtu,
Kuulusaksi kuhtutussa.
Tytär ompi tuttavani,
Mari tyttö mainiltava,
Piika vähä piilompata 65
Kulkenunna Kiuruveiltä;
Tuolt' on tuonut tullessansa,
Kehnon konstin kourassansa,
Jonka hän on Haikolasta
Korvillansa kuulla saanut. 70

Lähti tuhma tyttö raukka
Marin kanssa maalamahan,
Tervalla tuhertamahan,
Nuita paikkoja pahoja
Pojan kehnon Kerjäläisen; 75
Josta Olli ouoksupi,
Anni kanssa arka vaimo
Pahoillansa paukuttapi,
Tytärtänsä tyynemmäksi,
Sanoillansa noin sätipi: 80
"Eipä ole ensinkänä,
Kehnot konstit kellenkänä,
Soveliaat sullenkana;
Kun nyt kaunihin nimesi
Tuolla lailla turmelitki!" 85

Wieläpä ite isäntä,
Kyläkunnan kuulu miesi.
Haki kerran hauikkaita,
Aivan paljo paistikkaita,
Naapurinsa naurismaasta; 90
Josta tora torpparissa,
Larmi suuri Lassin luona,
Holu nousi Honkamäässä.
Lassi haukku Hautalaista,
Kiivahasti kirkonmiestä; 95
"Sina oot käynyt sissimässä,
Kantamassa kalmankuokka,
Yökauet, yksin kaksin,
Minun Nallin naurihita."
Olli sano: "otti juutas 100
Sinun, Lassi, laukku'mahan!
Millonka minä, miesirukka,
Siellä kävin sissimässä!"
Lassi sanopi samassa:
"Kukas se kuitenki on käynyt 105
Waroen varastamassa?"
Haki Lassi lautamiestä,
Oikeutta Ollin päälle;
Jopa Olli oivallaksen,
Mielen kanssa kirkonmiesi, 110
Sai syyhyyn syyttömästi,
Jannahtamaan Jauhiaisen.

Jälkimaine. Tämäki runo on ennenmainitun Iisakki Pieksiäisen tekonen. v. 6. Halpoa hakepi s. o. pyytää rahojansa liikuttelematta elää. v. 18. Lapetta, lapaa. v. 27. Kiukeloksi, jottei ole, kun paljas kiverä luu jälillä. v. 34. Läyskäleuka, pitkäläinen ja paksu leualtaan. v. 45. Lahmata, joutuvasti syödä eli jotai muuta toimittaa, v. 46. Loukahteli, kolahteli, kämähteli, komahteli. v. 52. Jukertapi, nävertää, vääntää Junkiansa, veistänsä. v. 69. Haikola, talo Kiuruveellä, v. 77. Anni, Ollin vaimo, talon emäntä. v. 80. Sätipi, torupi, tihiään puhuu. v. 88. Hauikkaita, hautonauriita. v. 93. Holu, puhe, napina — Holumäässä, Lassin torpassa. v. 96. Sissimässä, salasesti elelemässä, varastamassa, v. 99. Nallin, pienen, vähäsen miehen. v. 101. Laukkumahan, isomahan. v. 112. Jannahtamaan, vipuun eli jannakkaan käymään.