Ututyttö, neito terho!
Seulo seulalla utua,
Tienohista tersuttele,
Linnuille nenän etehen,
Jottei kuulis kulkiata,
Ei näkisi matkalaista.
3.
Koppeloinen lintuseni!
Wuotteles vokottelespa;
Wuota oksan juuruella,
Havulehvällä lepeä,
Kuni jouvun jousineni,
Wipurautani viritän.
Ellös lentohan leviä,
Siivet siimoilla sitelen,
Warpahat vahalla käärin.
Kalastajan sanoja.
1.
Wellamo, vetinen neiti,
Ainonen Ahilla lapsi!
Ole kuulalla oleva,
Ihalalla ilmoava,
Hopeaisen orren päässä,
Rahin kultasen nokassa.
Ota virpi viittä syltä,
Ora seitsentä satoa;
Kaiota kalaset karjat,
Nosta ruotoset rominat,
Eillä haukiset hajota,
Käännä maimat maata vasten,
Minun siulan siirtämille,
Kiveksen kupestamille.
2.
Ahti, ainonen kuningas,
Ween hauan hallitsia!
Ota kilpesi koria,
Kultalumpi luikahuta,
Jolla karkotat kaloja,
Luoksi koukkuni kokoat.
Anna mulle ahvenia,
Pistä piikkiselkiäsi,
Alta mustien murien,
Alta aavojen syvien.
Tuulelle.
Kuinka sillon lauletahan,
Ja kuten kujerretahan,
Kun ei vie vesi venettä,
Aalto laivoa ajele,
Tuuli purtta tuuvittele?
Noin sillon saneltanehe:
Nouse tuuli tuulemahan,
Ilman ranta riehkimähän,
Anna airoille apua,
Huoparille huovitusta.
Kun lähin vesille raukka
Wenehellä pikkusella,
Wäellä vähäpäöllä;
Aivan on airot pikkaraiset,
Soutajat vähäväkiset,
Perimiehet pienenlaiset.
Puhu tuuli purteheni,
Ahava venoseheni!
Kukliksi meno vesillä,
Lumpehiksi lainehilla,
Jotta juosta puisen purren,
Mennä mäntysen venehen;
Juosta purren puittomia,
Kiiteä kivittömiä.