Sateelle.
Mene pilmi Pietulahan,
Siellä vettä tarvitahan;
Siell' on kaivot kuivillahan,
Siellä käymättä oluet,
Wielä lapset ristimättä,
Kastamatta kaikki tyyni;
Kaikki kaivot kuivanehet,
Lähtehet läkähtynehet.
Jälkimaine. Tämmöisiä sanoja oli ennen pian kaikissa tarpeissa ja luultiin niitä sillon väkeviksi välitteiksi, kaikenlaisia vaikuttamaan. Ken niitä enemmän tiesi ja niiden ohessa älysi muutenki mahtavan tavoin käyttäytä, häntä pidettiin suurena tietäjänä. Paljo vähennyt on nykyään sanoilta arvonsa, vaikk' ei kuitenkan niin, ettei vieläki joita kuita yksinkertasia löytyisi, jotka luulevat niillä jotai erityistä voimaa olevan. Tosi onki, että muutamat sanat, mieltä kovasti liikuttamalla, voivat jotai vaikuttaa, vaan tyhjään luulevat sillonki, minkä voiman itsissä sanoissa olevan. Muulla säikähyttämällä, kauhistuttamalla eli mielen levottamalla, toivon lisäämällä on ainaki sama vaikutus, sanat ja muut ohelliset käytökset olkaan mitkä tahansa. Peräti älytöntä on, luulla tuulen, sateen, kalojen, lintuin, oravain ja muiden semmoisten sanoista miksikän muuttuvan.
Toholahden Markkinoista.
Saanenko sanoa vielä,
Mit' on mielessä' minulla
Elämästä entisestä,
Niinkun nytki nykysestä.
Ennen elivät paremmin 5
Leivän kanssa kaikki tyyni,
Rahat talossa takana,
Eikä velkoa verosta,
Ruunumiesten ruopotella.
Talo kuki kunnollansa 10
Ite piti Perjakkansa,
Eikä sarvia sahattu;
Oli vapana vasara
Talon kaikista kaluista.
Nyt jo vieään vinkuvatki, 15
Mit' on ihan irtanaista
Talon seinien sisällä;
Haetaanpa halmehetki
Syänmailta synkiöiltä;
Kaikki kaupaksi menemat. 20
Kun jo kaikki on katottu,
Eikä löyvy enempätä
Talon tasotun kohalla,
Kohta Kuopioon kovasti
Herra alkapi ajella, 25
Kanselian kartanolle.
Siellä sileetä tekepi,
Siellä' poies siirtelepi
Ihan entiset asujat
Talon permannon periltä, 30
Linnun lailla lentämähän.
Tämän kovan kurituksen,
Armottoman ahistuksen,
Ehkä ite ansahtimma
Pahan palkaksi elämän. 35
Siitä minun mielestäni
Tämä köyhyys on kytennyt,
Että Pieksämään pitäästä
Markkinat majoille niille
Toholahtehen tulivat, 40
Sihen salmen sillan päähän,
Liian kirkkoa likelle.
Nyt ne isännät illolla
Kaikki kantavat rahansa
Rouarille, kauppialle, 45
Weron jättävät velaksi.
Samat markkinat sanotut
Tuli varsin vastuksiksi,
Kyllä köyhyyen lisäksi,
Joka syksy syntiseksi 50
Kaiken pahuuen pajaksi.
Sihen siirtyvät kokohon
Häjynilkiset ilolla,
Häjy joukko juoninensa
Pitämään pitoja niitä, 55
Mainitulta markkinoita.
Oispa rengit rikkahammat,
Kun ei oisi vllenkana
Näitä maamme markkinoita
Rautalampihin rakettu. 60
Sinne palkkansa panevat,
Ansionsa ammuntamat,
Antavat rahansa raukat,
Puotipojalle jakavat,
Kaikenlaisesta kalusta, 65
Mielestäni miltömästa.
Toistepa tulepi tarves.
Että pitäisi pihissä
Olla sillänsä setelit,
Waan on kaikki kauppialla 70
Ennen aion annettuna;
Ei ou miehellä mitänä,
Jolla ostaisi jotaki,
Waikka varsin tarpehessa.
Wielä piivistä pitäisi 75
Sana muutama sanoa,
Halki haastella asia,
Kuin ma olen kuulla saanut.