Seisoin kerran seinuksella,
Ahtahan solan sisässä, 80
Ihan ilman äänetönnä;
Kuulin kummia sanoja.
Sanoi tyttö toisellensa:
"Onko sulla ollenkana,
Koottua kopeikkoana, 85
Jolla ostaisit jotai,
Makeisia markkinoilla,
Eli huivin huonommanki,
Sormuksen eli solenki?"
Toinen vastasi vakasti, 90
Hiljaksensa hienommasti:
"Ei ou tenkoa tinaista;
Enkä minä millonkana
Makeisia markkinoilta
Ostanna omin rahoini, 95
Ehk' oun syönynnä enemmin,
Kun ne ostajat ovatkan;
Raahtiko rahalla syöä,
Mahamääreä mäkätä!"
Kysy siitä toinen tyttö: 100
"Kuka ihan ilmasesta
Sinun niin nyt syöttelepi,
Läpi täyttäpi mahasi?"
Sano raaski tyttö toinen:
"Kun et virka, kultaseni, 105
Siitä millonkan mitänä,
Niin mä sanelen sinulle:
Sinne jättäiten jälelle,
Seison puoin seinuksella,
Wasta pistäiten pimeellä 110
Kauppamiehen kainalohon,
Olen yötä sen ohessa,
Eihän pitäne pahana."
Wasta tuosta toinen oppi,
Heti sanopi samassa: 115
"Ihan ensimarkkinoilla
Minä seurelen sinua;
Jäähäänpä yöksi yhessa
Puoliherran puolisoiksi,
Otetaanpa oivalailla 120
Tavaroita taltehemme,
Makeisia, huivisia,
Waikka vielä puumulia."
Sitte loppu se tarina;
Alkovat niin astuksella 125
Poies siitä seinukselta,
Minust' ei tiennehet mitänä,
Waikka kuuntelin kovasti
Piikajen neuopiettä.
Jälkimaine. Juhana Ihalaisen tekemä runo. Niin Toholahdessa, kun muuallaki meidän maassa, on valitettavasti paljo tapaturmioa markkinoista syntynyt. Sentähdenpä esivalta niitä onki hävittänyt usiampia ja toivotettavasti vasta hävittää, mitä niistä vielä on voimassa.
Sanoja. v. 9. Ruopotella, pahasti menetellä, julmasti, ilkiasti käytellä. v. 11. Perjakkansa, lehmänsä (perjantaina syntynyt). Lehmille annetaan useinki nimi päivästä, jona syntyvät, vaan paljo muitaki nimiä lehmillä, koirilla, hevosilla jne, jotka ansatsivat kootuksi tulla. Aina tulisi niistä jotai tiedonlisää, jos ei muusta, niin vanhan aikasista nimistä, v. 15. Winkuvatki, pienimmätki elävät (porsaat, vasikat jne), v. 23. Tasotun, tasaseksi tehdyn, puhtaaksi laastun, sileäksi pannun, v. 37. Kytenyt, mirkaan ruvennut, vähitellen, verkoilleen tullut, v. 66. Miltömästä, mitättömästä, joka ei näytä miltään, ole minkänä veronen. v. 68. Pihissä, kiinni sidottuna, kansien välissä, tallella, v. 92. Tenkoa tinaista, pienintään äyriä, halvintaan lanttia, v. 108. Jättäiten, jätäme, jätätsen, jättäyn, jään, jätän itseni, v. 110, Pistäiten, pistäme, pistätsen, pistäyn, pistyn, pistän itseni.
Pyhäjoen Pitäjästä.
[Muualta Ruotsinkielellä kirjotettuna saatu ja kiitollisuudella tähän otettu.]
Samatekun moni muu paikka Suomessa, on Pyhäjoen pitäjä ennen muinen Lappalaisilta asuttu. Sen todistanevat vielä löytyvät Lapinkieliset paikkain nimet Liminoja, Oulais ja monet muutki. Rahvaassa käy tarina, kolme äveriästä Lappalaista veljestä muinasaikaan ympäri kierrellen merirannoilla ja ylempänäki sydänmailla, näillä pohjasilla seuduilla. Nimensä olisivat olleet Hiio, Oulas ja Limas eli Limmi. Heistä lienee Oulu, Oulais, Liminko, Liminkoja jne nimensä saaneet.
Noin sadan vuoden paikoilla ennen Wapahtajan syntymää, karkotettiin Lappalaiset Suomalaisilta eli Wendeiltä, itsevaltasilta, raivoilta kansoilta Suomenlahden rantamailta kotosin. Muisto heidän jumalanpalvelosta elää vieläi monissa paikkain nimissä. Semmoisia ovat Pyhäjärvi, Pyhäkoski, Pyhälä, Pyhäluoto, Pyhäniemi jne.